Ru­noi­li­ja siirtyi runosta proo­saan

Miia Paani kirjoittaa parhaillaan nuortenromaania. Romaanin kirjoittaminen vaatii istumalihaksia, pitkäjännitteisyyttä ja suunnitelmallisuutta. – Kyllä se imaisee mukaansa.

Kuva: Mikko Määttä

Televisiosta ei tullut ääntä. Juuri sillä hetkellä uutisissa puhuttiin jostain uudesta kustantamosta. Miia Paani halusi tietää, mistä kustantamosta oli kyse.

Pian selvisi, että kustantamo oli Runoyhdistys Nihil Interit ry. Paani lähetti heille runojaan näytille. Vastaanotto oli myönteinen, ja pian alkoi kokoelman muokkaaminen julkaisukuntoon.

Kustantamossa ei juuri puututtu runojen sisältöön, mutta Paani kirjoitti kustantamon toiveesta paljon uusia runoja. Niistä valittiin runot Paanin vuonna 1996 ilmestyneeseen esikoiskokoelmaan Nimeämätöntä varten.

Kaksi uusinta kokoelmaa vuosilta 2010 ja 2018 on julkaissut Leevi Lehdon perustama Ntamo-kustantamo. Nihil Interit ja Ntamo herättivät Paanin kiinnostuksen, koska ne molemmat ovat keskittyneet lyriikan kustantamiseen.

– Olen tykännyt kirjoittamisesta ja piirtämisestä pienestä pitäen.

Raahen lukiossa hän osallistui sekä äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja Martti Marjaniemen luovan kirjoittamisen kerhoon että kuvataiteen opettaja ja kuvataiteilija Aino Luukisen maalauskerhoon.

– Sisäinen taisto oli kova, kun mietin, lähtisinkö lukion jälkeen opiskelemaan kirjoittamista vai kuvataiteita välivuoden ajaksi.

Hän päätyi Oriveden Opiston sanataidelinjalle. Siellä opeteltiin lyriikan lisäksi proosan ja draaman kirjoittamista sekä opiskeltiin kirjallisuutta. Opistossa olo oli mukavaa opettelua kotoa pois muuttamiselle.

Runot ovat vieneet hänet myös tien päälle, sillä hän on osallistunut kahdelle runokiertueelle. Pohjanmaan kiertueella hän esiintyi Raahessakin. Toinen kiertue vei hänet Venäjälle Vienan Karjalaan.

Muutamana viime vuotena hän on tehnyt tyttörunoja Plan International Suomen tilaisuuksissa esitettäviksi.

Runoja kirjoittaessaan hän ei yleensä tee niitä erityisesti esitettäväksi. Kirjoittaessaan hän kuitenkin lukee tekstejä itselleen ääneen, jotta saa niihin oikeanlaisen poljennon.

– Ekassa kokoelmassa oli äännerunoja lähenteleviä runoja.

Reilussa parissa kymmenessä vuodessa hänen ilmaisunsa on kehittynyt lyhyempään suuntaan. Viime vuonna ilmestynyt Tuulet vastaan sisältää alaotsikkonsa mukaan aforismirunoja. Termin keksi Ntamon uusi luotsaaja Jarkko S. Tuusvuori. Perinteisesti aforismi on kaunokirjallinen ilmaisumuoto, jossa kiteytyy jokin ajatus. Paanin runoaforismeissa on paljon lyyrisyyttä.

Nyt hänellä on työn alla ensimmäinen romaani. Nuorten romaanin on tarkoitus ilmestyä Ntamolta ensi syksynä. Romaanin aihetta tai nimeä hän ei halua vielä tässä vaiheessa paljastaa. Sen verran hän kertoo, että romaanin päähenkilönä on tyttö. Nuorten maailma on tullut tutuksi työssä oululaisen yläkoulun äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana, joten nuorille kirjoittaminen tuntuu luontevalta ja inspiroivalta.