Kun Saana Kastelli asettuu kaksirivisensä kanssa kuvattavaksi kalamajan ovea vasten ja alkaa soittaa, hänessä tapahtuu silminnähtävä muutos. Äkkiä tyttö näyttää hyvin onnelliselta, on yhtä soittimensa kanssa.
Kun esiintyjä nauttii tekemisestään, tulee kuulijallekin hyvä olo. Tässä kiteytyy Saanan harmonikansoiton ydin.
–Haluan, että ihmisille tulee soittamisestani hyvä mieli. Se on tavoite, Saana sanoo.
13-vuotias Saana on kehittynyt soittajana niin, että on aivan aiheellista puhua Sibelius-Akatemiasta. Ensi vuonna hän aikoo pyrkiä Sibelius-Akatemian nuoriso-osastolle. Se tarkoittaisi sitä, että Saana kävisi yläastetta Pyhäjoella kuten muutkin, mutta saisi Helsingissä opetusta joka toinen lauantai.
Tuorein pokaali Saanan palkintokaapissa lähti mukaan viime viikolla Nakkilan harmonikkaviikoilta. Siellä Saana hävisi ykköspaikan porilaiselle Ville Vehkalahdelle vain pisteen erolla 11–13-vuotiaiden sarjassa.
Saana on kasvamassa ulos sarjastaan eli ensi vuonna hän nousee ylempään, 14–16-vuotiaiden sarjaan.
Seitsemän kilpailun kausi on nyt paketissa ja jäljellä on enää katselmusluonteinen, Jokilaaksojen musiikkiopiston järjestämä Palje+ yhteissoittokatselmus marraskuussa.
Paras menestys tänä vuonna tuli Ilmajoen Speleistä, joissa Saana soitti itsensä 2-rivisen haitarin Spelimestaruuskisojen voittajaksi alle 18-vuotiaiden sarjassa.
Kilpailuissa Saana mittaa omaa tasoaan, mutta saa myös esiintymiskokemusta.
–On mukavaa päästä reissaamaan ja tapaamaan soittajakavereita. Tykkään esiintymisestä, se tuntuu hyvältä.
Erikoista on, että Saanaa ei kilpailutilanne juurikaan jännitä.
–En tiedä mistä se johtuu. Pikkuisen pitää toki jännittää, mutta enemmän jännitän palkintojenjakoa, Saana hymyilee.
Syyskuussa Saana julkaisi omakustanteena ensimmäisen levynsä, Suomen Joutsen.
Kappalelistaa katsellessa käy selväksi, että Saana ei pyri olemaan mikään rajoja rikkova kokeilija.
–Pelimannimusiikki on minun juttuni. Rauhalliset ja tunnelmalliset valssit, jenkat ja polkat.
Levyn sovitukset ovat Veikko Ahvenaisen, joka on Saanan esikuva harmonikansoittajana, samoin kuin Matti Rantanen.
–Matilla on älyttömän hyvä tekniikka. Soitto on puhdasta ja tarkkaa.
Tällä hetkellä Saana opiskelee Ylivieskan seudun musiikkiopistossa Mervi Myllykankaan oppilaana.
Hän myös soittaa eri kokoonpanoissa, muun muassa Jaakko Isolan kanssa, ja käy yksityistunneilla.
–Saana on innokas oppilas ja musiikki on hänelle todella tärkeä asia. Se näkyy myös hänen harjoittelussaan. Perhe tukee hyvin Saanan harrastusta, mikä on hirveän tärkeää, Myllykangas sanoo.
Opettajansa mielestä Saana on soittajana rauhallinen. Hän saa soittoonsa tunnetta ja sähäkkyyttäkin löytyy tarvittaessa.
–Saana osaa kuunnella omaa soittoaan jo tässä iässä. Toivon mukaan hän pääsee Sibelius-Akatemiaan, mutta varmasti siinä rinnalla jatkuu opettaja-oppilassuhteemme.
Seuraava tärkeä kisaetappi on ensi vuoden huhtikuussa Lapualla järjestettävät Minä soitan harmonikkaa -kilpailut.
–Kilpailut ovat musiikkiopistojen väliset ja siellä on parhaimmisto. Kisa on kovatasoisin mitä voi olla.
