MIELIPIDE Sauli Niinistö uusi jatkopaikkansa ylivoimaisella voitollaan. Hänen voittoaan pohjustettiin kaikkialla puoluerajoista riippumatta. Hänen ensimmäinen kautensa oli kansan mieleen, ja sillä on perusteensa. Presidentin tulee olla edustava kansan keulakuva sekä ulkomaisessa että kotimaisessa esiintymisessä. Toimenkuvassaan hänen päätehtävänsä on hoitaa ulkopolitiikkaa yhdessä hallituksen kanssa ja pitää yllä hyviä suhteita ulkomaiden päämiehiin ja muihin merkittäviin tahoihin sekä edistää taloudellisia ynnä muita suhteita erilaisten valtuuskuntien johtajana. Missään nimessä presidentti ei saa toimia sisäpolitiikan sameissa vesissä ja siten vaarantaa puolueettomuutensa, mutta niin sanottuna arvojohtajana kyllä.
Presidentti ei tarvitse lisää valtuuksia kotimaiseen politiikkaan, sillä askel lisävaltuuksiin on askel demokratian kaventumiseen. Tunnettua on, että valta sokaisee omistajansa ja pitkään jatkuessaan johtaa jopa traagisiin seurauksiin. Sekä historia että maailman nykytila tarjoaa tästä jopa hyytäviä esimerkkejä.
Tosiasia on, että usean ihmisen aivo- ja tiimitoiminta tarjoaa paremman lopputuloksen kuin yksinvaltiaan vallan turmelema ajatusmaailma. Tosin demokraattinen päätös vie paljon enemmän aikaa kuin yksinvaltiaan päätös ja sen ehkä nopea toimeenpano ja jopa traagisin seurauksin.
Perjantainen mielenilmaus vuorokauden lakkona on kyllä surkea esitys, koska se vaikeuttaa kansan valtaosan jokapäiväistä elämää liikenteen ynnä muun toiminnan suhteen ja tuotannon ja viennin pysäyttämisenä myös iskee pienen loven kansantalouteen. Kiistellyn työttömyysturvan uudistuksen puutteet pitää tietenkin korjata, mutta parlamentaarisesti.
Tämä lakko on isku parlamentarismin sydämeen, sillä kansan valitsema eduskunta on tämän kyseisen lain hyväksynyt ja presidentti sen vahvistanut. Nyt siis ay-liike puoluepolitiikan ohjastamana on asettunut parlamentarismin yläpuolelle ja koettaa murentaa jo säädetyn lain. Senhän voisi tehdä vasta tuleva eduskunta. Kannattaa olla hyvin huolissaan ay-liikkeen vallasta suhteessa kansanvaltaan.
Ihailen Paavo Väyrystä, vaikken häntä äänestänytkään. Ihailen tuota yrittämistä ja jaksamista politiikan saralla. Hän ainoana ehdokkaana toi esille maaseudun autioittamispolitiikan. Muilla tuo aihe meni vaikenemiseksi tai venkoiluksi. Paavon saama nelostila on sorretun maaseudun vastaus päättäjille: maaseutua ei saa autioittaa. Tällä teemalla voisi Paavo parhaassa tapauksessa nousta tulevan eduskuntavaalin yllätyshenkilöksi.
Raahe