Mikä saikaan ihmiset niin äkkiä kääntymään Jeesusta vastaan? Vasta äsken hän saapui riemusaatossa juhlakaupunkiin pääsisäjuhlan viettoon. Kansa huusi tienvarsilla Hoosianna ja levittivät vaatteensa aasilla ratsastavan Vapahtajan saapuessa. Kuninkaan kaupunki otti hänet vastaan.
Vain muutaman päivän kuluttua juhlasaatto muuttui ristisaatoksi ja kansa huusi pilkaten häntä. Riemu ja ilo olivat muuttuneet vihaksi ja halveksunnaksi. Ristiä kantava Jeesus kohtasi ympärillään pelkoa ja ylimielisyyttä, kun hän näännyksiin saakka kantoi raskasta kuormaansa perjantaiaamun valjetessa – hylättynä ja yksin. Ystävätkin pakenivat eivätkä jaksaneet tunnustautua Vapahtajan seurassa kulkeneiksi.
Joskus näyttää siltä, että aikamme usko on samanlaista. Joku saa suistettua Kristukseen uskoneet ja ennen uskoa kunnioittaneet pelon valtaan ja vaikenemaan totuudesta jopa kieltämään sen, koska liian voimakkaat uskoa ja Raamattua vastaan myrskyävät tuulet käyvät vastaan.
Kuitenkin on niin, kun Raamattu hylätään, hylätään Kristus. Hän jää yksin.
Jeesus huusi ristinpuulla: ”Anna heille anteeksi, he eivät tiedä, mitä he tekevät.” Tuo rukous kerran lausuttuna kuuluu yhä Vapahtajamme huulilta. Hän rukoilee meidän puolestamme, jotka emme tiedä, mikä kestää ja pysyy muuttuvien ihmismielipiteiden virrassa ja kuljemme harhaan. Rukous pysäyttää.
Profeetta Jeremia kuvasi tällaista rakkautta: ”Kuuntele, mitä vastustajani puhuvat! Miksi hyvä palkitaan pahalla? He ovat kaivaneet kuopan, jotta minä lankeaisin siihen. Muista, kuinka minä sinun edessäsi olen puhunut heistä hyvää kääntääkseni vihasi heistä pois.”
Kuinka joku, joka on noin hylättynä voi rukoilla hylkääjiensä ja pilkkaajiensa puolesta? Näin tekee vain suurin rakkaus. Se on Isän rakkautta luomaansa ihmistä kohtaan. Se on rakkautta, joka kutsuu pelkäävää luokseen ja antaa uuden toivon. Aivan kuin kävi Pietarille, joka kieltäneenä sai kustun takaisin. Pietari hylkäsi Kristuksen, mutta Kristus ei hylännyt.
Pääsisäisen voitto, ylösnousemus, avaa meille uuden toivon ja palaamisen mahdollisuuden. Sana kestää kaikkien aikojen keskellä ja kutsuu meitä Jumalan valtakunnan, armon valtakunnan, osallisuuteen. Synnit on sovitettu ristinuhrissa ja armon sana kaikuu sitä tarvitseville Jumalan lasten seurassa. Tämä oli Pietarinkin toivo. Hänkin sai kohdata muiden opetuslasten seurassa ylösnousseen Vapahtajan.
Kirjoittaja on Pyhäjoen kirkkoherra.