Raahen Seutu 14. tammikuuta 1919
Raahen kaupunginwaltuuston waalit ovat ovella. Äänioikeutettu näissä waaleissa on jokainen 20 wuotta täyttänyt Raahen asukas, mies ja nainen, joka ei ole kansalaisluottamusta wailla, ei ole holhouksen alainen eikä todistettu syylliseksi siihen, että hän kunnallisissa waaleissa olisi ostanut tai myynyt ääniä. Ensi kertaa on näin laajoilla kansalaispiireillä kunnallinen äänioikeus. Periaate: mies ja ääni on nyt saatettu tälläkin alalla woimaan. Kunnalliswerojen maksaminen ei ole enää mikään äänioikeuden ehdoton ehto. Ja ikärajakin on alennettu mahdollisimman alhaiseksi.
Kun nyt siis näin sankat kansalaispiirit owat kunnallisen äänioikeuden saaneet, on tätä oikeutta myöskin ehdottomasti käytettäwä. Ei asia ole sillä hyvä ja kuitattu, että jokainen on oikeutettu waaliin osaaottamaan. Jokaisen on myöskin todella mentäwä äänestämään. Tähän astihan on laajoissa piireissä wallinnut juuri tyytymättömyys wanhojen kunnallislakien johdosta.
On oltu tyytymättömiä siihen, että kunnan asiain hoito on ollut yhteiskunnan werraten pienen wähemmistön käsissä. Nyt woidaan asia korjata.
Raahelainen höyrylaiwa ajanut karille. Keskiwiikkona on höyrylaiwa ”Odin”, jonka omistaa Raahen Laiwa Osakeyhtiö, sateessa sumussa ajanut karille Kalmarin salmessa Skäggenäsistä pohjoiseen. Laiwa oli matkalla Trelleborgiin noutamaan jauholastia kotimaahan. Nyttemmin on se hinattu Kalmarin satamaan. Propelli on rikkoutunut. Muista wahingoista ei ole tietoa.
Walkoiset edelleen voitolla. Wirolaissuomalaisilla joukoilla on yhä edelleen ollut menestystä ja niiden rynnistys kehittyy suotuisasti. Rakweren kaupunki, puolitiessä Narwan ja Tallinnan wälillä, on saarrettu kolmelta puolelta ja antautunee pian wirolaisille.
Punaiset owat tehneet kauheaa jälkeä Wirossa, aiwan niin kuin Suomessakin wiime wuonna. Kylät owat ryöstetyt ja poltetut ja karjan owat roswot joko wieneet mukanaan tai teurastaneet.
Suomalaiset owat osoittaneet taistelussa suurta urhoollisuutta.
Wirallinen selostus tsaariperheen kohtalosta. Tsaariperheen elämä Jekaterinburgissa kävi yhä sietämättömämmäksi; kesäkuun lopulla alkoi yhtenäinen kauhunaika: alituisia huonetarkastuksia, raakaa ja kyynillistä pilkantekoa, jonka alaiseksi ent. keisarinna Aleksandra joutui sillä tekosyyllä, että hän muka säilytti jossakin myrkkyä. Wiimeiset päiwänsä wietti tsaariperhe yhdessä yhteisessä huoneessa; yöt nukuttiin riisuuntumatta, makuualustana vain olkia.
Tsaarin onnettomat tyttäret saiwat hermoromahduksen. Hovineiti Burhöwden pyörtyi huoneeseen ja riensi woiwotellen tsaarittaren luo. Tsaari lähti ensimmäisenä, hänen perässään melkein laahattiin hänen tyttärensä. Heidät wietiin kellarikerrokseen.
Heidät ammuttiin aiwan läheltä rewolwerin laukauksilla. Ensinnä kaatui tsaaritar, sitten suuriruhtinattaret. Wiimeksi surmattiin tsaari, joka piteli lähellä poikaansa Alekseita. Ketkä ei heti kuolleet, lyötiin pyssynperällä kuoliaaksi.
Ensinnä tahdottiin ruumiit haudata, mutta Jurowski käski ne polttamaan, ja ne poltettiin kaikki.
Kun tutkintokomitea tarkasti kellaria, huomattiin siellä werenjälkiä, samoin oli luodeissa werta.