On perjantai ja puolipäivä, ja väkeä lappaa poliisiaseman kyljessä kuin markkinapäivänä.
Joku heistä palaa jo poispäin, mutta suurin osa tunkeutuu määrätietoisesti kohti kuumaa ydintä, poliisin löytötavarahuutokauppaa.
– Hirveätä roskaa, perusromua, pyörittelee Mikael Erkkilä päätään ulkona.
Pyöräilijöiden seuraa, Raahen Cycling Clubia edustava Erkkilä on tullut varmistamaan, ettei löytätavarahuutokaupassa vain mene mitään helmiä sivu suun.
– Tulin katsomaan, ettei jää mieltä kaihertamaan...
– Haluaisin teräsrunkoisen ysärimaasturin. Ei siellä ollut sellaisia kuin olisi pitänyt. No, oli siellä kaksi, mutta ne oli niin vanhanaikaisia.
Hetken ajan pohdimme yhdessä, eivätkö varkaat ole varastaneet ollenkaan kunnon pyöriä.
Varaston sisällä poliisin löytötavaravastaava Kaj Räisänen myhäilee tyytyväisenä paikalle kertyneeseen yleisömäärään. Hän palauttaa mieleen, ettei poliisi järjestä varastetun tavaran kauppaa.
– Nämä tavarat ovat löytötavaroita, Räisänen korostaa.
– Olen tutkinut joka pyörän, ettei sitä ole ilmoitettu varastetuksi.
Näin käy selväksi, etteivät kaikki vaivaudu edes tekemään ilmoitusta kadonneesta pyörästään, puhumattakaan, että kävisivät tiedustelemassa sitä löytötavaratoimistosta.
– Ei viititä etsiäkään pyörää!
Paikalle hyvissä ilmaantunut huutokauppaekspertti Esko Pahikka-aho pohti varaston pyörinen ja rollaattorien keskellä, missä mahtavat olla ne huutokaupattavana olevat pienet esineet.
– En osta pyöriä. Mutta huutokaupassa voi innostua. Vanha hamsteri ostaa aina kun halvalla saa.
Pahikka-aho ei moiti tarjontaa.
– On siinä muutamia hyviä pyöriä, mutta minulla on pyöriä ennestäänkin. Lasten pyöristä maksetaan varmasti ylihintaa, hän arvioi.
72-vuotias Pahikka-aho kiertää huutokauppoja lähes ammatikseen.
– Kolme huutokaupat viikossa. Oulussa on kahdet viikossa vähintäänkin. Viime pyhänä olin Ruskon huutokaupassa, hän kertoo.
Raahen poliisin löytötavarahuutokauppa on hänen mieleensä.
– Nämä on odotettuja tapahtumia. Monissa huutokaupoissa on omat miehet huutamassa ja korottavat hintaa. Siitä menee maku pois. Vilmunen on täällä hyvä. Sillä on huumoria joukossa. se käy ihan pienestä showsta, hän kehuu.
Pahikka-aho kertoo kaipaavansa poliisin hirvenlihahuutokaupoja.
– Silloin sai lihaa, eihän sitä ennen paljon ollutkaan. Toisinaan sai halvallan toisinaan ei.
Viimein Raahen yksi tunnetuimpia poliiseja, Jari Vilmunen kapuaa uusilla lonkillaan ja harmaasävytetyllä kampauksellaan estradille ja tekee selväksi pelinsäännöt. Yleisön ei auta urputtaa, että omaa pyörää siinä myydään.
– Se on valtiolle siirtynyttä omaisuutta, hän kajauttaa.
Uljas musta miesten Crescent joutuu ensimmäiseksi vasaran alle. 2, 5, 10, 40, 50, ensimmäinen, toinen, 60, ensimmäinen, toinen, 80, ensimmäinen, toinen, 90 euroa, ensimmäinen, toinen ja kolmas kerta, ja niin siirtyy pyörä siikajokiselle Heikki Tervakankaalle.
– Hyvä ostos, kohtuuhinta, tuohan maksaa 800 uutena, käyvät muut kehumassa.
Tervakengas kertoo olevansa ensi kertaa löytötavarahuutokaupassa.
– Satuin käymään kaupungissa, ja näkyi olevan paras pyörä ensimmäisenä. Nätti pyörä, kehuu Tervakengas työntäessään pyörää autoaan kohti.
Tervakankaan perässä Eemeli Liimatainen työntää juuri huutamaansa rollaattoria ulos.
– 90 euroa ei ole paha, hän sanoo.
Pienet vauvojen pyörät menevät 2 eurolla ennen kuin ehtii kissa sanoa.
– Näitten kanssa ei kauan katsella, Vilmunen sanoo.
Harmaa Carrero, jossa ei ole satulaa, hellyttää Vilmusen runoilemaan.
– Tämä on parannettu rossiversio, hän sanailee.
– Akkukäyttöiset pyörät ovat päässeet loppumaan!
Johanna Ylitalo seuraa huutokauppaa miehensä Eero Ylitalon kainalossa. Häntä palelee vedossa.
– Pitäkää seteleistänne kiinni, tuuli saattaa viedä ne, varoittelee Vilmunen.
Ylitalot ovat tuleet etsimään 6-vuotiaalle lapselleen 20-tuumaista pyörää. Jos nimittäin sattuisi saamaan sellaisen edukkaasti.
– Näitä pitäisi järjestää arki-iltana. Moni olisi lähtenyt huutokauppaan,mutta ei viitsinyt ottaa vapaapäivää, sanoo Eero Ylitalo.
Petri Törmikangas Paavolasta ostaa pyörän 25 eurolla.
– 30 eurolla myyn, haluatko, hän kyselee, kun on päässyt 5 metrin päähän varastosta.
– Melko paljon tässä kyllä on kunnostettavaa. En ehtinyt katsoakaan ensin, hän myöntää.
Vilmusen shown ollessa kovimmillaan Reijo Luoto vasta käärii sätkää ja vetelee munnin läpi henkosia ulkona.
– Olen täällä hallituksen määräyksestä. Rumpuvaihteinen polkupyörä pitäisi saada, hän sanoo.
– Ja jos halvalla kultaa saa. Kyllä minä varasin rahaa siihen.