On perjantai ja puolipäivä, ja väkeä lappaa poliisiaseman kyljessä kuin kevätmarkkinoilla.
Vaikka H-hetkeen on vielä lähes tunti, joku palaa jo poispäin, mutta suurin osa tunkeutuu määrätietoisesti kohti kuumaa ydintä, poliisin löytötavarahuutokauppaa.
– Hirveätä roskaa, perusromua, pyörittelee Mikael Erkkilä päätään ulkona.
Pyöräilijöiden seuraa, Raahen Cycling Clubia edustava Erkkilä on tullut varmistamaan, ettei löytötavarahuutokaupassa vain mene mitään helmiä sivu suun.
– Halusin teräsrunkoisen ysärimaasturin. Ei siellä ole sellaisia kuin olisi pitänyt. No, oli siellä kaksi, mutta ne oli niin vanhanaikaisia.
Hetken ajan pohdimme yhdessä, eivätkö varkaat ole varastaneet ollenkaan kunnon pyöriä.
Varaston sisällä poliisin löytötavaravastaava Kaj Räisänen myhäilee tyytyväisenä paikalle kertyneeseen yleisömäärään. Hän palauttaa mieleen, ettei poliisi järjestä varastetun tavaran kauppaa.
– Nämä tavarat ovat löytötavaroita, Räisänen korostaa.
– Olen tutkinut joka pyörän, ettei sitä ole ilmoitettu varastetuksi.
Käy selväksi, etteivät kaikki vaivaudu edes tekemään ilmoitusta kadonneesta pyörästään, puhumattakaan, että kävisivät tiedustelemassa sitä löytötavaratoimistosta.
Eturivin paikalle hyvissä ajoin linnoittautunut huutokauppaekspertti Esko Pahikka-aho pohtii varaston pyörinen ja rollaattorien keskellä, missä mahtavat olla huutokaupan pienet esineet.
– En osta pyöriä. Mutta huutokaupassa voi innostua. Vanha hamsteri ostaa aina, kun halvalla saa.
Pahikka-aho ei moiti tarjontaa.
– On siinä muutamia hyviä pyöriä, mutta minulla on pyöriä ennestäänkin. Lasten pyöristä maksetaan varmasti ylihintaa, hän arvioi.
72-vuotias Pahikka-aho kiertää huutokauppoja lähes ammatikseen.
– Kolmet huutokaupat viikossa. Oulussa on kahdet viikossa vähintäänkin. Viime pyhänä olin Ruskon huutokaupassa.
Raahen poliisin löytötavarahuutokauppoja on hänestä liian harvoin.
– Nämä ovat odotettuja tapahtumia. Monissa huutokaupoissa on omat miehet huutamassa ja korottavat hintaa. Siitä menee maku pois. Vilmunen on täällä hyvä. Sillä on huumoria joukossa. Se käy pienestä show'sta, hän kehuu.
Pahikka-aho kertoo kaipaavansa poliisin hirvenlihahuutokauppoja.
– Silloin sai lihaa; eihän sitä ennen paljon saanutkaan. Toisinaan sai halvalla, toisinaan ei.
Viimein Raahen yksi tunnetuimpia poliiseja, Jari Vilmunen kapuaa uusilla lonkillaan ja harmaasävytetyllä kampauksellaan estradille ja tekee selväksi pelinsäännöt. Yleisön ei auta urputtaa, että omaa pyörää siinä myydään.
– Se on valtiolle siirtynyttä omaisuutta, hän kajauttaa.
Uljas musta miesten Crescent joutuu ensimmäiseksi vasaran alle. 2, 5, 10, 40, 50, 60, 80, ensimmäinen, toinen, 90 euroa, ensimmäinen, toinen ja kolmas kerta. Niin siirtyy pyörä siikajokiselle Heikki Tervakankaalle.
– Hyvä ostos, kohtuuhinta, tuohan maksaa 800 uutena, käyvät muut kehumassa.
Tervakangas on ensi kertaa löytötavarahuutokaupassa.
– Satuin käymään kaupungissa, ja näkyi olevan paras pyörä ensimmäisenä. Nätti pyörä.
Tervakankaan perässä Eemeli Liimatainen työntää juuri huutamaansa rollaattoria ulos.
– 90 euroa, ei paha, hän sanoo.
Pienet lähes vauvojen pyörät menevät 2 eurolla, ennen kuin ehtii kissaa sanoa.
– Näitten kanssa ei kauan katsella, Vilmunen sanoo.
Harmaa Carrero ilman satulaa hellyttää Vilmusen runoilemaan.
– Tämä on parannettu rossiversio. Akkukäyttöiset pyörät ovat päässeet loppumaan! Niistä on ylikysyntää.
Johanna Ylitalo värjöttelee miehensä Eero Ylitalon kainalossa. Häntä palelee.
– Pitäkää seteleistänne kiinni, tuuli saattaa viedä ne, varoittelee Vilmunen.
Ylitalot etsivät 6-vuotiaalle lapselleen 20-tuumaista pyörää. Jos nimittäin sattuisi saamaan sellaisen edukkaasti.
– Näitä huutokauppoja pitäisi järjestää arki-iltoina. Moni olisi lähtenyt huutokauppaan, mutta ei viitsinyt ottaa vapaapäivää, sanoo Eero Ylitalo.
Petri Törmäkangas Paavolasta huutaa polkupyörän 25 eurolla.
– 30 eurolla myyn, haluatko, hän kyselee, kun on päässyt 5 metrin päähän huutokauppapaikasta.
– Melko paljon tässä kyllä on kunnostettavaa. En ehtinyt katsoakaan ensin, hän myöntää.
Vilmusen lavashow'n ollessa kovimmillaan Reijo Luoto vasta käärii sätkää ja vetelee sitten henkosia ulkona.
– Olen täällä hallituksen määräyksestä. Rumpuvaihteinen polkupyörä pitäisi saada. Ja jos halvalla kultaa saa. Kyllä minä varasin rahaa siihen.
Kiirettä ei ole. Ensin menevät pyörät ja romppeet, sitten hopeat, ja kullan vuoron on viimeisenä. Siellä sitä on, pienissä pusseissa.
