Harri Joensuun on vaikeaa kehua itseään. Se haaste on kuitenkin vaalityössä tullut eteen.
– Minulla on laaja ja monipuolinen työkokemus ja olen perehtynyt seurakunnan asioihin. Minulla ei ole sidonnaisuuksia, ja siksi minulla on hyvät edellytykset
toimia koko seurakunnan kirkkoherrana. Tunnen laajasti alueen ihmisiä, ja hyvät mahdollisuudet verkostoitumiseen. Olen tavallinen ihminen. Minua on helppo lähestyä. Lisäksi Afrikan vuodet kouluttivat toimimaan erilaisten ihmisten kanssa, Joensuu kertoo itsestään.
Vaaliteemana hänellä on kaksi sanaa: rohkea ja luotettava. Hänen mielestään seurakunnan täytyy olla rohkea oman sanomansa ja jalkautumisen kanssa ja näkyä myös eri medioissa.
– Ei niin, että meillä on aina valmiita vastauksia, mutta se, että ollaan valmiita kuuntelemaan ja kutsutaan ihmisiä tekemään yhdessä.
Joensuun mukaan seurakunnan on lisättävä kristillistä kasvatusta, koska päiväkodeissa ja kouluissa se vähenee. Hyvää ja näkymätöntä työtä tehdään myös diakoniapuolella.
– Jumalanpalvelukset ovat näkyvin osa seurakuntatyöstä. Siihen käytetään kuitenkin vain 8 prosenttia seurakuntatyön menoista. Lapsityöhön, perhe- ja varhaiskasvatukseen sekä nuoriso- ja rippikoulutyöhön käytetään 41 prosenttia. Diakoniatyön, sairaalasielunhoidon ja perheneuvonnan ja lähetystyön osuus on 22 prosenttia. Painopisteet ovat kunnossa, mutta hän haluaa, että seurakunta on vahvemmin mukana myös työikäisten elämässä.
– Nyt kenenkään papin työnkuvaan ei kuulu yhteiskunnallinen työ. Se olisi tarpeen. Itse olen vetänyt neuvolan pyynnöstä parisuhdeiltoja nuorille perheille, hän pohtii.
Seurakunnan vahvistaminen liitosten jälkeen on edelleen tarpeen.
– On erityisen tärkeää että ihmiset kokevat seurakunnan olevan lähellä, missä he sitten ovatkin.
Johtajana hän sanoo olevansa kuunteleva, keskusteleva ja idearikas.
– Olen myös asioihin perehtyvä. Julistustyöstä saan parhaat palautteet. Haluaisinkin jatkaa sitäkin työtä.
Hän selvittää asiat mieluiten puhumalla.
– Minulle saa kyllä laittaa pitkiäkin sähköposteja, mutta itse haluan hoitaa asiat kasvokkain.
Heikkoudekseen hän mainitsee, ettei ole mielestään tarpeeksi musikaalinen. Musiikkityö on kuitenkin hänestä olennainen osa seurakuntaelämää.
Seurakunnan työilmapiiri oli hyvä ainakin viimeisen työilmapiiritutkimuksen mukaan. Joensuun mielestä työnkuvien ja työtehtävien on oltava selkeät ja kunkin työ sellaista, että siinä viihtyy. Hän korostaa, että töihin tullaan tekemään töitä, ei hoitamaan ihmissuhteita.
Elämän käännekohta Joensuulle oli vahva hengellinen herääminen murrosiässä. Lisäksi avioituminen, lasten ja lastenlasten syntymät ovat olleet tärkeitä merkkipaaluja.
Omien vanhempien menetys varsin nuorena oli surullista. Hän olisi halunnut kohdata vanhempansa myös aikuisena. Merkittävin elämänvaihe oli lähetystyö Afrikassa. Se opetti myös erilaisuuden kohtaamista ja suvaitsevaisuutta.
Joensuu korostaa, että seurakunnan työntekijät ovat Kristuksen kirkon palvelijoita. Hän painottaa myös seurakunnan yhteisöllisyyttä yksilöllisyyden sijaan.
– Hengellisyys ja uskon vahvistaminen on seurakunnan tärkein tehtävä. Kyse on meistä, ei vain minusta. Seurakunnan kynnyksen tulee olla matala. Sinne tullakseen ei tarvitse olla vahva uskossa. Heikonkin uskon saa liittää seurakunnan yhteiseen uskoon.
Hän huomauttaa, että edelleen liki 80 prosenttia Raahen seurakunnan alueen ihmisistä kuuluu kirkkoon. Eronneita oli viime vuonna 115 ja liittyjiä 55.
Kirkkoherran on pysyttävä tuomiokapitulin ohjeissa ja kirkon järjestyksessä. Työtä on kuitenkin pystyttävä tekemään kaikkien kanssa.
Joensuun mukaan ihmisen virhe on, että hän yrittää itse koko ajan ansaita jotain, kun pelastumisessa on kuitenkin kyse Jumalan armosta Jeesuksen Kristuksen kautta. Ihmisen ainut tehtävä on ottaa se armo vastaan.
– Täytyy syttyä Jumalan armolle.
Maahanmuutosta Joensuu sanoo, että kirkon tehtävä on olla omantunnon ääni ja muistaa, että jokainen ihminen on lähimmäinen.
– Parasta olisi, jos ihmisiä pystyttäisiin auttamaan heidän kotiseudullaan. Itselläni on pakolaisuudesta omakohtainen kokemus, kun Ruandan pakolaiset tulivat Kameruniin asuessamme siellä.
Kotouttamisen takia olisi hyvä, jos myös seurakunnan työtekijöissä olisi vaikkapa arabian tai darian kielen hallitsijoita, koska suuri osa tänne tulleista on niiltä kielialueita.
Päivämiehen päätoimittajana toimiva Olli Lohi sanoo, että vaalityön tekeminen on hänelle vierasta. Toimiminen viestintätehtävissä on koulinut myös julkisuuteen.
Hän halusi osallistua vaaliin, koska kotiseurakunnan kirkkoherran tehtävä aidosti kiinnostaa ja työ olisi nykyistä lähempänä kotia. Vaikka nykyinen työ on mielenkiintoista, hän kokee myös erityistä kutsumusta papin työhön.
Lohen mielestä kirkkoherran tehtävä on johtaa työyhteisöä niin, että sinne on jokaisella mukava tulla töihin.
– Olen keskusteleva ja kannustava johtaja. Hyvä hallinto edellyttää avoimuutta ja näkyvyyttä. Haluan myös pitää suhteet eri sidosryhmiin kunnossa.
Vanhoillislestadiolaisen taustan omaava Lohi ei ole kokenut ongelmia seurakuntatyössä taustansa takia.
– Kun menin Himangalle, en tuntenut siellä ketään. Sain varsin lämpimän vastaanoton ja jäähyväiset olivat haikeat, Lohi kertoo.
Hän on toiminut johtajana lehtityössä ja sanoo hallitsevansa suuria kokonaisuuksia. Lohi kokee, että hän kykenee luomaan kontakteja ja rakentamaan luottamusta.
Tekemistä olisi muun muassa seurakuntatyön yhtenäisyyden kokoamisessa.
– Eri työalat ja alueet on saatava puhaltamaan yhteen hiileen ja joukkuehenki hyväksi.
Heikkoudekseen hän näkee sen, että kirkkoherran työn tuntemus on vielä tässä vaiheessa ohutta.
Elämänsä käännekohdaksi hän mainitsee sen, että insinööriopintojen jälkeen lähti opiskelemaan papiksi. Lisäksi perheen perustaminen ja 9 lapsen syntymiset ovat olleet hetkiä, jotka ovat jääneet kaikki erityisinä mieleen.
– Se kun nuorena pappina tulin 2006 Raahen seurakuntaan papiksi ja sain luottamusta, oli merkittävä asia minulle. Minulla oli mukava työkausi täällä
Työilmapiiri pysyy hyvänä, kun asiat nostetaan tuoreeltaan esille ja kysytään avoimesti, miten meillä menee.
– Jos asiat jäävät hautumaan, ne kasvavat liian isoiksi, ja niiden hoitaminen on vaikeampaa, hän pohtii.
Hän toivoo työyhteisössään toisten ihmisten ja työtehtävien kunnioittamista.
– Diakoniatyössä Himangalla sain olla oppimassa elämän eri kirjoa, kun ihmiset avasivat elämäänsä. Samalla ihmisten suhde seurakuntaan vahvistuu.
Myös Himangan kyläkinkerit tekivät häneen vaikutuksen.
Lohen mukaan kirkossa eletään vaiheessa, jossa ihmisten suhde kirkkoon on taitekohdassa. Kirkosta eroaminen on trendi.
– Olisi äärettömän tärkeää kohdata ihmiset aidosti arjessa, niin että kirkko koettaisiin omaksi ja haluttaisiin olla mukana sen toiminnassa. Myös sen viestiminen, mitä kaikkea hyvää kirkko tekee, on tarpeen. Seurakunnan on tarjottava tilaisuuksia, joissa heidän on luontevaa keskustella uskosta ja elämän vaikeista kysymyksistä, Lohi sanoo.
Hän painottaa, että kirkon on kuitenkin pysyttävä tehtävässään evankeliumin välittäjänä ja myös diakonian tekijänä.
Talouden kunnossapidossa on olennaista tehdä hyvät suunnitelmat ja pitää myös niistä kiinni.
– Jos on vaikeuksia, ne eivät poistu sillä, että niistä ei puhuta tai niihin ei tartuta. Joskus tarvitaan myös vahvojakin liikkeitä.
– Seurakunnan eri alueita ei saa unohtaa, hän korostaa.
Vanhoillislestadiolaisuuden takia Lohi on kohdannut ennakkoluulojakin, mutta yleensä ne ovat hälventyneet, kun on tutustuttu.
– Jokainen tekee työtään omista lähtökohdistaan ja omilla lahjoillaan, mutta tietysti koko seurakunnan hyväksi.
– Raamatun sanoman mukaan kaikki syntyvät Jumalan lapsiksi. Luther kuvaa Jumalan seurakunnan työtä maan päällä, jossa Pyhä Henki kutsuu, kokoaa, valaisee ja pyhittää seurakunnan. Usko syntyy evankeliumin sanasta. Se synnyttää rauhan ja ilon. Tältä pohjalta olen papin työtä tekemässä. Jumalan seurakunta on siellä, missä Jumalan Sana puhtaasti saarnataan ja sakramentit evankeliumin mukaisesti jaetaan, Lohi sanoo.
Kansankirkkoon kuuluu monia herätysliikkeitä, jotka rakentavat kirkkoa yheistyössä.
Sukupuolivähemmistöistä hän sanoo, että ihmiset ovat samanarvoisia, mutta Raamatun mukaisesti avioliitto on miehen ja naisen välinen suhde.
Maallistuneessa maailmassa on hänen mukaansa monia sellaisia asioita, joihin ei voi lähteä mukaan.
Maahanmuuttajien ja kotouttamisen kohdallakin Lohi muistuttaa, että kirkko ei ole mikä tahansa toimija. Seurakunnan tehtävä on tehdä työtä sanomasta käsin lähimmäisenrakkautta unohtamatta.
Juttua päivitetty kello 17.40. Lisätty Olli Lohen haastattelu.
Harri Joensuu
Ikä: 58
Perhe: Vaimo Anna-Maija, 3 aikuista lasta ja 2 lastenlasta
Koulutus: Helsingin yliopiston teologian kandidaatti, joka vastaa nykyistä maisterin tutkintoa. Lisäksi pastoraali- ja johtamistyönkoulutus. Lähetystyön myötä erilaisia koulutuksia, muun muassa kielissä.
Harrastukset: Piha ja puutarha. Penkkiurheilu kaikissa lajeissa.. Itsekin olen urheillut. Luonto ja luonnossa liikkuminen on tärkeä. Kuuntelen paljon musiikkia, muun muassa jazzia ja luen paljon lähinnä teologista kirjallisuutta.
Vaalityö: Sosiaalisessa mediassa Facebook-sivut Harri Joensuu Raahen kirkkoherraksi sekä Youtube-videot, joilla puhun eri aiheista.
Olli Lohi
Ikä: Kohta 39
Perhe: Vaimo Tuovi ja 9 lasta, joista seitsemän tyttöä ja kaksi poikaa. Vanhin on 15 ja nuorin vuoden vanha.
Koulutus: Teologian maisteri ja lisäksi pastoraali- ja johtamisen koulutus. Aikaisemmin automaatio-insinöörin tutkinto, mutta sitä työtä en ole tehnyt.
Harrastukset: Laulaminen, olen suorittanut aikoinaan myös musiikkiopiston. Mökkeily Kopsassa. Veneellä liikumme Raahen saaristossa.
Vaalityö: Facebookissa jonkun verran ja tuttavat ja tutut vievät viestiä eteenpäin, että olen ehdolla. Olen ollut mukana muutamissa tilaisuuksissa.