Aamulla oli ihana herätä uuteen päivään. Heräsin rakkaani vierestä. Koin itseni terveeksi, terveellä tavalla terveeksi ja fiilis oli hyvä. Olen aamuihminen ja herään vähän liiankin aikaisin silloinkin kun saisi nukkua.
Katsoin, kun äsken käytiin kaupungilla, pientä tyttöä pankin parkkipaikalla. Pieni, vaalea, kaunis tyttö oli aikuisen kanssa menossa jonnekin ja oli siinä jonkin ison auton takana. Kävi mielessä kuinka haavoittuva pieni ihminen voi olla. Siinä ei ollut mitään vaaratilannetta, mutta silti ajattelin, että kunpa hänelle ei sattuisi mitään.
Luin viimeksi kirjaa häpeästä. Se oli kirja, jota saattoi lukea sieltä täältä. En tykkää lukea kirjaa järjestyksessä. Löysin itseni monesta paikasta kirjaa ja sain lisää ymmärrystä.
Olen innostunut improvisaatioteatterista. Aloitin Raahen Psyyken ryhmässä vuoden alusta. Olen voimaantunut sitä kautta.
Ilahduin siitä, että oltuani pitkään poissa töistä, työkaverit, esimiehet ja asiakkaat ottivat minut niin sydämellisesti vastaan. Ilahduin tosi syvällisesti. Vähän jännitti, kun olin ollut pitkään poissa, mutta työkaverit ja esimies ovat ihania.
Suunnittelen edelleen mikä minusta tulee isona. Välillä tuntuu, että onkohan jo myöhäistä, mutta ajattelen, että joitakin ovia on täytynyt sulkea, mutta suunnittelen vielä uuden oven avaamista.
Muistan lämmöllä kaikkia ihmisiä, joita olen kohdannut matkani varrella. Kaikilla on ollut merkitys. He ovat rikkaus elämässäni.
Raahessa on paljon mahdollisuuksia. Täällä voi tehdä monenlaista ja tavata erilaisia ihmisiä eri ympäristöissä. Ihmiset ovat ihania, syvällisiä. Täällä on syntynyt lämpimiä ihmissuhteita.
Koen palkitsevana vapaaehtoistyön ja palkkatyössä asiakkailta saamani hyvän palautteen. Myös hetket, joissa tuntuu aito kohtaaminen, tuntuvat palkitsevilta.
Kotona olen missä vain on hyvä olla ja missä on ystävällisiä ihmisiä. Olen pitkään ajatellut olevani kotona monessa paikassa. Minulla ei ole juuria mihinkään, joten tämä tunne voi johtua siitä.
Minua huolettaa omien lasten pärjääminen. Se on meidän äitien osa. Olen yrittänyt oppia olemaan huolehtimatta ja kantamatta murhetta toisten asioista, koska hartiani eivät ole niin leveät.
Kiire sopii minulle. Tykkään, että töissäkin on välillä kiirettä.
Tulevaisuudessa näen, että edelleen teen mielen hyvinvoinnin vapaaehtoistyötä ja saan säilytettyä hyvät suhteet läheisiini. Haaveilen myös vielä uudesta autosta, vaikka siinä ei ole järjen häivää. Haaveilen turvallisesta autosta, jossa ei olisi mitään "mausteita".
Olen oppinut sen miten pikkuinen hitunen olen tässä maailmankaikkeudessa. Kun ajoimme Vihannista tänne tänään, puhuimme Teemun kanssa, miten kaikki liittyy kaikkeen jollakin tavalla. Ei ole mitään yhtä, irrallista asiaa. Kaikki on ketjussa ja vähäisimmälläkin osalla on merkitystä. Ei voi arvottaa ihmisiäkään sillä tavalla, että joku on suurempiarvoinen kuin toinen. Olen pikkuinen osa ketjua, mutta olen siellä kuitenkin. Tykkään opiskella koko ajan jotakin uutta.
Elämäni on ollut tähän asti rikasta, monipuolista ja elämisen arvoista. Elämäni on ollut elämän korkeakoulu. Olen saanut nähdä asioita monelta puolelta. Elämäni on ollut äärettömän mielenkiintoinen.
Fakta
Sirkka Saaristo
62-vuotias.
Asuu Vihannissa ja Pattijoella.
Syntynyt Oulussa, tullut Vihantiin 80-luvulla.
Perheeseen kuuluu puoliso Teemu, kolme lasta ja yksi lapsenlapsi.
Harrastaa vapaaehtoistyötä, vertaisohjaajien ohjaamista, toimii Mieli maasta ry:n hallituksessa, toimii tukihenkilönä ja vetää mielen hyvinvointiin liittyviä kursseja.
Tykkää koskettavista elokuvista ja teatterista.
Työskentelee kotihoidossa ja vanhusten päivätoiminnan ohjaajana.
Oikia raahelainen
Raahen kaupungin 370-vuotisjuhlavuoden kunniaksi toteutamme Raahelaisessa juttusarjan, jonka tarkoituksena on nostaa esiin Raahessa asuvia henkilöitä, joita kohtaamme arjessamme.
Sarjaan saa vinkata haastateltavia osoitteeseen toimitus@raahenseutu.fi