Saloisten kirkon sali on hiljainen tavallisena elokuun arkipäivänä. Tulijan huomio kiinnittyy ensimmäisenä erikoisen viehättävään puuveistokseen. Lempeän näköinen mieshahmo katselee alapuolellaan olevaa penkkirivistöä.
–Hyvää päivää ja tervetuloa Saloisten kirkkoon, kirkko-opas Sonja Tervonen toivottaa alttarin luota.
Kirkko-opas esittelee puuveistoksen Pyhäksi Olaviksi, Saloisten kirkon suojelupyhimykseksi. Toisella seinällä, Pyhää Olavia vastapäätä, on Neitsyt Mariaa esittävä veistos.
Molemmat veistokset on sijoitettu alttarikaappeihin.
–Ennen oli tapana pitää alttarikaappien ovet suljettuina ja ne avattiin ainoastaan juhlien yhteydessä, opas kertoo.
Valtatien lähellä olevaan tiekirkkoon pysähtyy kesän mittaan moni matkalainen. Lähes jokainen yllättyy ja hämmästyy.
–Kuullessaan että puuveistokset ovat peräisin 1400 -luvun alkuvaiheilta, yllätys on vilpitön: voiko näin pienessä kirkossa olla näin ainutkertaisia esineitä!
Ensi sunnuntaina 13. elokuuta Saloisten kirkkokansalla on tilaisuus päästä kuulemaan enemmän kirkkonsa suojeluspyhimyksestä. Professori Jyrki Knuutilan luennon aiheena on Pyhän Olavin kirkot Suomessa Saloisten kirkon näkökulmasta.
–Saloisten keskiaikaisen puukirkon ensimmäinen suojeluspyhimys oli Pyhä Olavi. Vaikka asiasta ei ole suoranaisia asiakirjatodisteita, kirkon suojelijaa voi pitää varmana useiden aihetodisteiden perusteella.
Nämä aihetodisteet tuodaan esitelmässä ilmi ja niiden valossa pohditaan myös Saloisten seurakunnan ja kirkon historiaa 1300–1500-luvuilla.
–Käsittelen myös sitä, kuka oli Pyhä Olavi. Sen jälkeen tuon esille, millä tavoin häntä kunnioitettiin ulkomailla ja Suomessa. Kerron myös, mitkä kirkot Suomessa on omistettu Pyhälle Olaville ja mitä esineistöä näissä kirkoissa oli häneen liittyen. Esitetyn valossa pohditaan, miten Pyhää Olavia on kunnioitettu Saloisten kirkossa ja miltä siellä on näyttänyt 1300–1500-luvuilla sekä sitä, miten reformaatio on vaikuttanut Pyhän Olavin kulttiin, Jyrki Knuutila kertoo.
Juhlamessu Saloisten kirkossa alkaa sunnuntaina kello 10. Sen jälkeen siirrytään seurakuntatalon puolelle, jossa odottaa lohikeitto, luento ja kirkkokahvit.