MIELIPIDE Suomeen suunnitellaan peräti 145 uutta datakeskusta. Kyse on merkittävästä muutoksesta, jolla voi olla kauaskantoisia vaikutuksia Suomen energiankulutukseen, talouteen, työllisyyteen ja teollisuuden kilpailukykyyn. Siksi hankkeita pitäisi tarkastella kokonaisuutena, ei vain yksittäisinä investointeina ja paikallisina elinvoimahankkeina.
Olennainen kysymys on kuinka paljon datakeskuksiin sijoitetusta rahasta ja niiden tuottamasta arvonlisästä todella jää Suomeen? Rakentaminen, laitteistot ja osa työvoimasta voivat tulevat ulkomailta, ja palveluliiketoiminnan tuotot saattavat päätyä suurelta osin muualle.
Suuret investointiluvut eivät yksin kerro hankkeiden todellisesta hyödystä Suomen kansantaloudelle.
Toinen keskeinen kysymys on sähkö. Datakeskukset kuluttavat sähköä ympäri vuorokauden, ja niiden nopea lisääntyminen kasvattaa sähkön kysyntää merkittävästi. Tämä todennäköisesti vaikuttaa merkittävästi sähkön hintaan, sähköverkon investointitarpeisiin ja sähkön riittävyyteen. Samalla on arvioitava, miten kasvava kulutus sovitetaan yhteen muun teollisuuden sähköntarpeiden ja Suomen ilmastotavoitteiden kanssa.
Datakeskuksilla on luonnollisesti myös merkittäviä hyötyjä: ne tuovat investointeja, työpaikkoja ja verotuloja sekä mahdollisuuksia hyödyntää hukkalämpöä. Hyödyt eivät kuitenkaan synny automaattisesti, vaan ne riippuvat muun muassa kotimaisuusasteesta, työllisyysvaikutuksista ja siitä, kuinka paljon taloudellista arvoa jää Suomeen.
Mielestäni Suomen valtion pitäisi muodostaa datakeskushankkeista kokonaiskuva ennen kuin niiden määrä kasvaa entisestään. Tarvitsemme riippumattoman arvion hankkeiden kokonaistaloudellisista vaikutuksista, sähkönkulutuksesta, verotuloista, työllisyydestä ja vaikutuksista muuhun elinkeinoelämään.
Kyse ei ole datakeskusten vastustamisesta, vaan siitä, että Suomen resurssit käytetään kansantalouden ja yhteiskunnan kannalta järkevästi. Olennaista ei ole investointien määrä, vaan se, mitä Suomi niistä todellisuudessa hyötyy ja mitä ne meiltä vaativat.