Soile Kalliota voisi sanoa hullunrohkeaksi. Hän aloitti melontaharrastuksen 2015. Seuraavana kesänä hän meloi kamunsa, kokeneemman melojan, Pentti Taskisen, kanssa koko Suomen rannikon, Virolahdelta Venäjän rajalta Tornioon saakka.
Melontamatka opetti itsetuntemusta ja luonnon kunnioitusta, ja lisäsi myös lintu- ja maantietoa.
– Suomessa on maailman hienoin rannikko, sanoo Pentti liikutusta ja kunnioitusta äänessään.
Soile ja Pentti kertovat, miltä tuntuu, kun rahtilaivan nostattamat aallot nousevat takaa ylitse, kun ukkosmyrsky lähenee mustanpuhuvana ja rantaan on vielä matkaa. He tietävät, miltä tuntuu meloa kiireesti rantaan, kun tuulta on 15 metriä sekunnissa ja aallot korkeat. Tai miltä tuntuu, sitten aurinkoinen ja tyvenempi keli ja vastassa ystävällisiä mökkiläisiä.
Soile kertoo, että useamman kuin kerran hän ajatteli kuolevansa väsymykseen. Rantaan päästyä ei pystynyt vastaamaan vastaantulevalle, vaan taapersi kohti kioskia, osti Coca-Colaa ja sipsejä.
Hän tunnustaa, ettei ollut katsellut koko Suomen karttaa, eikä ymmärtänyt, kuinka pitkä rannikko on, kun lupautui Pentille kaveriksi. Pentti oli tehnyt saman reissun yksin kuusi vuotta aiemmin.
He tekivät matkan muutamissa etapeissa ja kävivät välillä kotonakin, mutta Raumalta eteenpäin he etenivät suoraviivaisesti kohti Torniota.
– Koko ajan tiesin kuitenkin, että pääsen perille, Soile sanoo.
Heinäkuulle osuivat alueen pysähdyspaikat Yppärin Elävisluoto, Siniluoto, Pursiseuran Raahen terässatama sekä Siikajoen Varessäikkä ja Siikasumppu.
– Mutta koko Raahen saaristo ja Raahen kaupunki jäi tutustumatta. Tulemmekin toukokuun lopussa melomaan kaikki Raahen saaret läpi, alueen melojat ovat tervetulleita seuraan, melojat toivovat.
Matkallaan pariskunta tapasi uskomattoman mukavia ja vieraanvaraisia ihmisiä. Heille tarjottiin saunaa, vessaa, mökkiä ja ruokaa. Yppärin Elävisluodossa he saivat käyttää kalastajien tiloja, ja he saivat liftikyydin Nesteen huoltamolle. Elävisluodossa he viettivät kaksi yötä ja kolme päivää odotellen ilman paranemista.
– Yppärin Nesteellä allekirjoitettiin vetoomus kevyenliikenteen väylästä 8-tien varteen ja pantiin asuinpaikaksi Elävisluoto, he nauravat.
Raahessa heitä oli Siniluodossa vastassa Antti Orava, joka opasti heidät Raahen Purjehdusseuran saunamajalle yöpymään.
He tutustuivat niin rannoilla laiduntaviin karjalaumoihin kuin lampaisiinkin.
– Lampaat ovat mukavampia. Herefordeja kannattaa pelätä, he tietävät.
He näkivät myös, kuinka tuulivoimaloilla tikutettu rannikko on. Kolme ydinvoimala-aluettakin he ohittivat.
Olkiluodossa heille huudeltiin rannalta, ja Hanhikiven eteläpuolen Hiekkarannalla heidän ruokailuhetkeään tarkkailtiin kiikareilla. Suljetut kivihiilivoimalat he näkivät Inkoossa ja Tahkoluodossa.
– Monet kalasatamat ovat hiljentyneet.
He ovat onnellisia kaikesta kokemastaan, vaikka välillä vastatuulta ja sadetta oli liikaa, telttapaikkaa vaikea löytää ja muurahaisia kiusaksi asti. Muutama ohjekin heillä on antaa.
– Kyse ei saa olla kilpailusta, vaan retkeilystä.
– Ennen eskimokäännöstä kannattaa opetella oikea melontatekniikka. Oikeasta tekniikasta on valtavasti hyötyä.
– Luontoa ja säätä pitää kunnioittaa.
– Tärkeää on myös harjoitella kuinka pääsee vedestä kanoottiin takaisin, jos sattuu kaatumaan.
Suomen rannikko meloen
Soile Kallion ja Pentti Taskisen kesän 2016 Sinivalkonauha -reissu on koottu valokuvanäyttelyksi , joka on nyt esillä Raahen pääkirjaston näyttelytilassa toukokuun ajan. Noin 100 valokuvan näyttely kertoo upein kuvin reissun vaiheet. Kallio on ammatiltaan valokuvaaja ja Pentti Taskinen kokenut harrastajavalokuvaaja.
Suomen rannikon on melonut noin 120 muuta retkimelojaa ja saanut siitä Sininauhan-diplomin. Sininauha-melontaa koskevat tarkat säännöt. Huoltoautoja ei saa olla, eikä purjeita käyttää.
Matkaan lähtö: Vironlahdelta 19.5. 2016.
Perillä: Torniossa 31.7. 2016
Retkipäiviä: 46.
Melontakilometrejä: 1369.
Keskimäärin 33 km päivässä, lyhin matka 4,6 km ja pisin 53,1 km.
Alkumatkasta he pitivät muutaman tauon.
Mukana: teltta, makuupussit, ilmapatjat, kuivapuvut, muuta vaatetta, merikortit, gps, kännykät, kamerat, aurinkokennolaturit, ruokaa muutamaksi päiväksi, vettä ja muuta juomaa, energiapatukoita, kuivattuja hedelmiä.
Maskotit: Benita-ankka Soilen kanootin ja Mikkihiiri Pentin kanootin keulalla.