Villiyrtit ovat terveellisiä, se tiedetään. Mutta moniko viitsii ryhtyä väsäämään itsellensä ateriaa näistä kaiken maailman heinistä?
Ei tarvitse väsätä, ruukkilainen luomuekspertti Inga Nuojua lohduttaa.
–Koska olen patalaiska, niin napsin yrttejä suuhuni suoraan kasvupaikalta, ihan sellaisenaan.
Tähän aikaan vuodesta sormet hamuavat erityisen ahkerasti voikukkaa.
–En tykkää nykytermeistä, mutta voikukka jos mikä on superfoodia. Se on sitä sanan täydessä merkityksessä. Voikukasta kannattaa syödä niin lehdet kuin kukatkin, juuria unohtamatta.
Mutta eikö kasvi maistu kamalan kitkerältä?
–Höpö-höpö. Esimerkiksi chili on paljon väkevämpää.
Villiyrttejä ei tarvitse ahmia suuria määriä, asiantuntija tähdentää.
–Voikukasta riittää muutama lehti päivässä. Sama pätee muihinkin luonnon yrtteihin. Varsinkin keväällä ja alkukesästä kasveihin on pakattu niin uskomattomat määrät ravinteita, että muutama hyppysellinen riittää.
Tuoreus on ominaisuus, joka on jäänyt kaupallisuuden jalkoihin, Inga Nuojua herättelee.
–Tuotteen pitää säilyä kaupan hyllyssä mahdollisimman pitkään. Hyllyaika on kaupalle tärkeämpi kuin tuoreus. Niinpä tuotteet joudutaan suurin piirtein palsamoimaan, jotta ne eivät räytyisi ennen viimeistä myyntipäiväänsä.
Elimistölle tuoreus on kuitenkin kaikki kaikessa. Kun kasvin syö heti kasvupaikalla, ravinteiden ohella saa kaiken sen elinvoiman, joka tuoreessa ja terveessä kasvissa on luontaisesti mukana.
–Elimistö hyötyy tuoreudesta enemmän kuin vielä tiedetäänkään.
Voikukka tekee hyvää myös nelijalkaisille. Eläinten yrttilääkintään erikoistunut Anne Tuomivaara on huomannut voikukan tehon, kun joudutaan hoitamaan sairaana ollutta tai myrkytystilan kokenutta eläintä. Voikukasta on hyviä kokemuksia myös vatsa- ja suolistovaivojen, mahatulehduksien, munuais- ja sappivaivojen sekä vesipöhön hoidoissa.
Kasvukauden alkuvaiheessa voikukanlehtiä kannattaa kerätä ja kuivattaa etenkin pieneläimiä varten. Kissat ja koiratkin hyötyvät voikukasta.
Lihansyöjäeläinten ruokaan voidaan lisätä kuivatettua ja pulverimaiseksi jauhettua lehteä ja juurta.
Voikukan juurella ja varsinkin maitiaisnesteellä on todettu suolistoloisia torjuva vaikutus. Myös reumaattisia oireita ja erilaisia nivelkipuja voidaan helpottaa voikukan avulla.
Voikukan juuresta tai lehdistä tehdyllä pulverilla tai puurolla voidaan hoitaa haavoja, pitkittyneitä rohtumia, muita ihottumia, kovettumia ja niin edelleen. Ihon hoitoon on tehokasta myös maitiaisneste, jota saadaan kukkavarsista ja lehdistä.
Voikukassa riittää voima-aineita. Lehdissä on runsaasti A-, B-, C- ja D-vitamiineja ja runsaasti kaliumia. Rohdoskäytössä merkityksellistä on, että voikukan juuressa on vuodenajasta riippuen jopa 25-40 prosenttia inuliinia, joka vaikuttaa veren kolesterolia ja myös verensokeria alentavasti.
Vanha kansa piti voikukkaa maksarohtona. Oikeassa olivat. Etenkin juuri lisää sapen, hien ja virtsaneritystä, edistää ruuansulatusta ja lisää ruokahalua sekä edistää maksan ja haiman toimintaa. Voikukalla on siis voimakas puhdistava vaikutus.
Eliksiiriä
"Viikinkinaisten tärkeimpiä kauneudenhoitokeinoja oli kasvojen hierominen voikukanlehdillä iltaisin. Myöhempinä aikoina tätä temppua suositeltiin pisamien parannuskeinoksi.
Kautta koko Pohjolan voikukanjuurista valmistettiin viinaa, ja juuri avautuneita kukkia lisättiin muihin viinoihin antamaan makua ja väriä.
Voikukka on ikivanha rohto- ja ravintoyrtti, antiikin ja arabien tutkimusten tuntema, erittäin arvostettu ravintoarvonsa takia."
Annemarta Borgen: Minun yrttini, kirja yrteistä ja yrttiruuista.
