Tähti ym­mär­tää miltä nuo­res­ta tuntuu

Kuka ei haluaisi kuulla itsestään tällaisia luonnehdintoja: yhteistyöhaluinen, pyrkivä, nöyrä ja tosissaan yrittävä; luotettava, kuuliainen, herkkä, sisukas, peloton ja periksi antamaton. Näin luonnehditaan suomenhevosta. Siinä on loistava hoitaja lapsille, jotka hoitavat sitä.

Tähti on vaatimaton suomenhevonen. Se liikkuu tasaisesti ratsastajaa aistien. Sen selässä aloittelijan on helppo istua.

Hevosen koko tekee siitä automaattisesti auktoriteetin. Terapeuttia, joka hallitsee hevosta, kunnioitetaan. Tähden pilkut tekevät siitä satumaisen.

Pauliina Tuomivaara toimi psykologina hyvinvointikuntayhtymässä.

Oskari ja Grandi tekevät terapiatyötä.

Pauliina Tuomivaaran tytär Ronja näyttää, miten hyvin Tähti soveltuu kaikenlaiseen ratsastusterapiaan.

Tämä on perinteistä ratsastusterapiaa: Pauliina Tuomivaara taluttaa ja nuori totuttelee ratsailla oloon. Ratsastusterapiassa voidaan käydä vuosi tai pitempään.

Hevonen kykenee ihmeellisellä tavalla ymmärtämään ihmisen mielialoja. Siinä suhteessa sen taidot päihittävät ihmisen.

–Hevonen on kuin peili. Se heijastaa ihmisen käytöstä, kuvailee psykologi, ratsastusterapeutti Pauliina Tuomivaara.

Tuomivaara pitää ratsastusterapiavastaanottoa Pattijoella. Hänen asiakkaitaan ovat lapset ja nuoret.

Joskus tallille tuleva nuori saattaa olla niin masentunut, että hän ei pysty tekemään mitään; hän vain makaa.

Psykologia liikuttaa yhä tämä tapaus, jossa masentunut nuori oli niin sulkeutunut, ettei pystynyt kertomaan tilastaan. Kun hän kuntoutui sen verran että pääsi ratsaille, Tähti käveli hyvin hitaasti, pysähdellen.

–Sanoin hänelle, että Tähti aistii, että sulla ei ole kaikki hyvin. Jälkeenpäin tämä nuori kertoi, että se oli hänen paras kokemuksensa: että hän tuli ymmärretyksi. Tähti ymmärsi, miltä hänestä tuntui.

Hevosen kyky ymmärtää sanattomalla tasolla on hyvin arvokas silloin, kun puhe ei tavoita ongelmaista nuorta.

–Tämä oli se harvinainen tapaus, jossa lasten vanhemmatkin lähettivät kiitokset myös hevoselle lapselle annetusta avusta.

Pattijoella toimivalla Pauliina Tuomivaaralla on kolme ponia ja yksi suomenhevonen apunaan, kun hän vastaanottaa Raahen seudulta tai Oulusta lääkärin lähetteellä ratsastusterapiaan tulevia nuoria.

Jokaisella hevosella on omat vahvuutensa. Ruskea welsh-poni Grandi tulee loistavasti toimeen ADHD-nuorten kanssa, sillä se on vähän itsekin ADHD. Se tykkää nykäistä lippalakin pois päästä ja avata vaatteiden tarranauhoja niin, että sieltä kuuluu krunts krunts. Lapset saattavat työntää hihojensa tarroja sen avattaviksi, koska se on hupaisaa.

Jos lapsi alkaa sählätä Grandin kanssa, se alkaa kävellä ympyrää. Se kertoo omalla tavallaan: hidasta. Se opettaa ottamaan toisen huomioon.

Suomenhevonen E.V. Jalotähti, tutuille pelkkä Tähti, tietää vaistomaisesti, miten juuri tämän lapsen kanssa pitää toimia. Se kärsivällisesti odottaa paikallaan, että liikuntavammainen ratsastaja pääsee selkään. Sen rauhallinen ja tasainen kyyti on kuin hevosmaailman Rolls Royce.

–Se osaa lukea tilanteita, sanoo Tuomivaara.

Pattijoen Ylipäässä oli kerran muinoin suomenhevonen, jota sen isäntä Arvid Tuomela nimitti kuvaavasti Pötkyläksi. Isäntä laittoi Pötkylän yksinään reen kanssa matkaan, ja Pötkylä meni taloon, missä sen rekeen lastattiin heinäkuorma. Sitten se veti reen kotiin. Toisinaan se työmatkoillaan saattoi pysähtyä rekineen ja ottaa talon koiran kyytiin.

–Suomenhevonen on viisas hevonen. Ei mistään rodusta kuule tuollaisia tarinoita. Suomenhevosesta on tehty kirja nimeltä Liinaharja 100 vuotta. Siinä on ihan uskomattomia tarinoita suomenhevosesta, kertoo Pauliina Tuomivaara.

Tuomivaara muistuttaa, että tänä vuonna 110 vuotta täyttävä suomenhevonen selvisi sodasta ja kaikista maatöistä mitä sille työhevosena annettiin. Työtä tehdessään sen piti osata ajatella itse: miten selviän tästä urakasta parhaiten. Hevonen tiesi mitä tehdä.

Tuomivaaran mukaan kaksi kolmesta suomalaisesta ratsastusterapeutista työskentelee suomenhevosen kanssa.

Suomenhevonen liikkuu matalasti ja tasaisesti. Aloittelijan on helppo istua sen selässä.

Terapiaratsastuksessa ei käytetä satulaa. Silloin hevosen liikkeen, samoin kuin lämmön aistii hyvin. Hevonen on asteen lämpimämpi kuin ihminen. Omalla tavallaan se hellii jo lämmöllään ratsastajaa.

Pauliina Tuomivaaralle Tähti merkitsee paitsi terapiahevosta, myös sitä ensimmäistä ikiomaa hevosta, jolla hän käy ratsastamassa maastossa. Vaikka terapiahevosen työ ei ole fyysisesti vaativaa, se on henkisesti raskasta. Hevosen pitää säilyttää hyvä fyysinen kunto, vaikka ratsastusterapiassa käveltäisiinkin hyvin hitaasti.

Kaikki terapia ei ole suinkaan hidasta. Poikajoukoille saattaa olla tärkeää saada energiaa puretuksi ja toimia. Pojat, joita ratsastaminen ei kiinnosta, voivat vaikkapa ohjata hevosen vetämiä kärryjä.

Terapian alussa määritellään, mitkä ovat tavoitteet esimerkiksi, jos nuorta ahdistaa, hän kärsii syömishäiriöstä tai häntä masentaa. Menetelmät vaihtelevat: voi riittää, että nuori saattaa nousta ratsun selkään. Hän voi ehkä ratsastaa laukkaa tai hän hiihtää ratsun vetämänä. Nuorille, joilla on laskettelukokemusta, extremeltä kuulostava hiihto hevosen perässä on suhteellisen helppoa.

Jotkut nuoret saattavat tavoittaa tarvitsemansa onnistumisen kokemukset tekemällä muodostelmia hevosen selässä. Tapaus ratkaisee.

Joskus, kun asiakkaaksi on tullut lapsi, joka on pelännyt sosiaalisia tilanteita, on Tuomivaara hyvillään nähdessään hänet terapian päätyttyä kaupassa kaverijoukon kanssa.

–Silloin mulle tulee että jess! Se on palkinto: hän liikkuu eikä ole jäänyt kotiin!