Lasi hohtaa pehmeänä ja punaisena Olli Saviaisen käsittelyssä. Kun kaksi eri väristä lasisauvaa sulatetaan yhteen, syntyy osaavissa käsissä kaunis lasihelmi. Kauneimmat syntyvät ilman tarkkaa suunnitelmaa.
– En pidä siitä, että järjestetään asioita johonkin täydelliseen järjestykseen. Pitää olla jotain epätäydellistä, Saviainen tuumaa.
Hänelle lasihelmien valmistaminen on juuri sitä, että katsotaan, hiukan sattumankin avulla, mitä syntyy. Aina lopputulos ei ole onnistunut.
– Joskus tekisi mieli heittää valmis helmi seinään, mutta yleensä ne ovat niitä, joita ihmiset haluavat ostaa. Sitten säilön niitä vähän pitkin hampain, Saviainen hymähtää.
Saviaisen työtila sijaitsee Paavolan entisessä Osuusmeijerissä. Avointa tilaa olisi monta sataa neliötä, silti Saviainen on ottanut omakseen yhden meijerin huoneista. Huone, jossa hän tällä hetkellä lasia työstää, on kuitenkin hänen mielestään liian iso.
– Aion muuttaa tuohon käytävän varrelle pienempään tilaan, Saviainen kertoo.
Sisustus- ja taidelasiartesaani Saviaisen lisäksi työtilaa Paavolan entisessä Osuusmeijerissä pitää hänen kumppaninsa kuvataiteilija ja rakennusrestaurointiartesaani Sinikka Eirola. Eirolan avoin ja valoisa työtila on meijerin toisessa päässä.
Saviainen on tällä hetkellä kaksikosta ainoa, joka käytännössä tekee taidettaan. Eirolan aika on mennyt viime vuosina opiskeluun. Eirola vakuuttaa, ettei taiteilija hänessä ole kuitenkaan unohtunut. Hänelle taiteen tekemisessä suurin osa on pohtimista ja asioiden prosessoimista. Sitä hän tekee aina, vaikka näkyvää lopputulosta ei syntyisikään.
– On ihana päästä taas tekemään luovaa työtä. Olen suunnitellut mielessäni teossarjaa, missä veistän maalauspohjan kolmiulotteiseksi, maalaan ja viimeistelen työn moottorisahalla, Eirola kertoo.
Saviaiselle luova työ on ennen kaikkea terapeuttista. Hän sanoo, että välillä on pakko mennä lasitöiden ääreen vain siksi, jotta oma mielenterveys säilyisi.
– Kädet tekee ja silmät seuraa. Siinä ei tarvitse ajatella mitään, Saviainen kuvaa.
Meijeriä molemmat pitävät oivana paikkana luovalle työlle. Eirolan mukaan siellä voi käydä välillä vaikka vaan tuijottelemassa seinää.
– Kun tänne tulee, on joka kerta kuin lähtisi seikkailemaan.
Eirolaa on helppo uskoa. Meijeri tilana on upea. Se on myös täynnä monenlaista mielenkiintoista tavaraa. Sieltä löytyy muun muassa taiteilijan tarvikkeita, puutyökaluja, huonekaluja, vanhoja ikkunanpokia... Osa on Saviaisen ja Eirolan, osa rakennuksen mukana tullutta.
Saviaisella ja Eirolalla on haaveissa tehdä vanhasta meijerirakennuksesta Kulttuurimeijeri. Paikka, josta taiteilijat voisivat varata työtilaa ja, jossa voisi järjestä vaikka erilaisia työpajoja ja kursseja. Hulppeista tiloista olisi varaa remontoida pari huonetta ihan majoituskäyttöönkin. Ajatus taiteilijaresidenssistä ei tunnu tuulesta temmatulta.
Ensin on kuitenkin tehtävä paljon muuta.
Paavolan vanha Osuusmeijeri ja sen vanha konttorirakennus ovat olleet Saviaisen ja Eirolan omistuksessa vuodesta 2014 saakka. Sitä ennen he ostivat Paavolan vanhan kunnantalon. Jokainen kiinteistöistä tarvitsee huolenpitoa ja perusteellista remonttia. Siihen Eirola on kouluttautunut valmistuessaan rakennusrestaurointiartesaaniksi
– Taidekoulussa jo ihastelin vanhojen talojen kauneutta. Tajusin, ettei pelkkä taide riitä, vaan minun on tehtävä jotain konkreettista vanhojen rakennusten eteen.
Eirola on pettynyt siihen, kuinka paljon vanhoja rakennuksia puretaan uuden tieltä. Hänen mukaansa niin ei tulisi tehdä, sillä kun vanha on tuhottu, sitä ei enää saa takaisin.
– Jokainen vanha rakennus on täynnä kauneutta, tarinoita ja elämää – jopa autiotalot.
Restaurointityötä Eirola tekee muille tilauksesta Restaurointisalonki -nimen alla. Omassa pihapiirissä töitä tehdään puuskittain, silloin kun aika, oma innostus ja muut työt antavat myöten. Vastuu vanhan korjaamisesta lepää nyt enemmän Eirolan kuin Saviaisen harteilla.
– Olli teki enemmän minun opiskeluaikanani ja silloin, kun lapset olivat pieniä. Nyt on minun vuoroni. Tekeminen on nyt helpompaakin, kun tietää oikeasti, mitä on tekemässä.
Kaksikon toiveissa on ensiksi saada valmiiksi ainakin yksi asunto meijerin konttorirakennuksesta. Siitä voisi saada vuokratuloja. Sen jälkeen Saviainen kunnostaisi perheen tulevan olohuoneen, eli Paavolan vanhan kunnantalon entisen valtuustosalin. Näin he saisivat enemmän tilaa käyttöönsä. Nyt viisihenkinen perhe on ahtautunut pääasiassa kunnantalon vintille.
– Onhan se aika herkullista, kun tiedossa on lähes 90 neliön olohuone, Saviainen sanoo.
Saviaisen ja Eirolan urakka kunnantalon ja meijerirakennusten parissa vaikuttaa äkkiseltään loputtomalta. Sen myös Saviainen ja Eirola tietävät.
– Sanoin aikanaan, että 20 vuoden päästä pidetään palaveri ja katsotaan, missä mennään. Siihen on enää 13 vuotta, Eirola nauraa.
Eirola kuitenkin lupaa, että kun urakka saadaan valmiiksi, sen näkevät kaikki.
– Olemme miettineet meijerin nimikyltin entisöimistä, mutta se tehdään sitten viimeiseksi, kun ihan kaikki muu on saatu tehtyä.
Kulttuurimeijerin kuulumisia voi seurata täältä.