Alpuan hiihtomajalla Vihannissa on jälleen tupa täynnä taiteen ystäviä, kun Matti Valkonen ja Pirjo Haurinen järjestävät jälleen jo perinteeksi muodostunutta taideleiriään.
Paikalla on sekä vanhoja konkareita, että uusia tuttavuuksia. Osa on tullut leirille pidemmänkin matkan takaa.
–Olen ensimmäistä kertaa mukana, sisko Irja minut tänne houkutteli. Olen tällainen vasta-alkaja, kertoo akryylivärein villiruusua taiteileva Vuokko Pakarinen.
Jyväskylässä asuva Pakarinen toteaa pitäneensä leiristä, jolla on hänen mukaansa mukavat ohjaajat. Heiltä tohtii kysyä tyhmempiäkin kysymyksiä.
–Etupäässä saan täältä virkistystä, sekä juuri vinkkejä maalaamiseen, sillä en aina tiedä, miten pitäisi mitäkin tehdä. Täällä saa teoriaa, sommittelua ja värioppia. Ehkä siitä jotain takaraivoon jää! Hän nauraa.
Virkistystä Alpuan rauhaisat maisemat tarjoavatkin. Mustikassa ja saunomassa voi viettää aikaa, kun taiteen tekeminen taukoaa.
–Ihan ihanaa, tuolla metsässäkin kun on kankaita. Meillä päin on metsät täynnä kiviä! Nainen tokaisee leikillään.
Pakarisen siskolle Irja Sirenille ei leiritunnelmista nautita ensimmäistä kertaa, vaan takana on jo kaksi taideleirikesää. Taideharrastus itsessään juontaa juurensa syvemmälle.
–Pienenä olen piirtänyt paljon, tykkäsin siitä. Muistan, kun pienenä ei ollut paperia, niin piirsin Keskisuomalaisen laidat täyteen, Siren kertoo.
–Irja oli meidän perheen piirtäjä! Vuokko huikkaa vierestä.
Maalaaminen on elämässä tasapainottava tekijä, eräänlainen henkireikä. Ideat tulevat muun muassa luonnosta tai tyttären ottamista valokuvista.
–Omaishoitajana on kokoajan silmät kaikkialla ja saa olla varpaillaan. Maalatessa huolet ja murheet unohtuvat, kun siihen keskittyy niin kokonaisvaltaisesti, Siren selventää.
Sirenillä on työn alla maisemakuva, joka maalataan myötäillen lehden sivuilta löytynyttä kuvaa. Hänen töitään on ollut esillä näyttelyissäkin, mutta ne ovat hänen mukaansa sivujuttuja.
Molempien taideharrastuksen taustalta löytyy posliinimaalausta, jopa vuosikymmenien ajalta. Eroavaisuuksia on eri taiteen lajeissa.
–Posliinimaalaus on niin pientä, piti ensin maalata pienempi taulu ja aloittaa siitä, Siren kertoo.
Pakarisen ja Sirenin kolmas sisko maalaa myös posliinia, mutta häntä ei kiinnosta samalla tavalla taulujen maalaaminen. Taide on heidän yhteinen harrastuksensa.
–Yritti joskus, mutta sanoi, että ei tästä tule mitään, Pakarinen naurahtaa.
Leirillä useimmat tuntuvat maalaavan, mutta muunlaistakin taidetta on tekeillä. Jukka Torvela on valinnut tekniikakseen koristeveiston ja materiaalikseen puun.
–Tätä lajia en ole vielä tehnyt kuin vain nämä kolme. Olen harjoitellut vähän salaa, Torvela naurahtaa ja toteaa, että laji on vaikea.
Aiemmin mies on työstänyt puuta intarsiatekniikalla, jossa taidetta ja kuvia tehdään puuviiluilla.
–Mosaiikkiakin olen tehnyt, mitähän kaikkea. Maalannutkin olen, olen kokeileva tyyppi, hän luettelee.
Puu tuntuu kuitenkin omimmalta materiaalilta. Se luonnistuu parhaiten, sitä työstäessä mies on kuin kotonaan kymmenenkin vuoden jälkeen.
–Kaikki nämä seitsemän kertaa olen ollut täällä. Täällä on hyvä henki, tuntee olevansa joukossa, Torvela sanoo tyytyväisenä.
Hyvässä hengessä on hänen mukaansa ilo tehdä. Leiri inspiroikin taiteeseen yhä uudelleen. Taiteen tekemiseen motivoituu toki itsekseenkin
–Täällä sisällä velloo vain tunne, että käsillä pitää saada tehdä jotain. Ne ovat niin levottomat nuo kädet, Torvela sanoittaa.
