Moni turha pelko estää ihmisiä istuttamassa puita, pensaita ja perennoja tähän aikaan vuodesta.
Puutarhuri-yrittäjä Jari Särkkä Särkän Perennataimistolta tuntee nämä pelot ja kumoaa ne yhden toisensa jälkeen.
Ennen kaikkea puutarhuri saa palkkion syksyllä istuttamastaan kasvista seuraavana keväänä.
Kasvit kasvavat ja tekevät juuristoa yllättävän alhaisissa lämpötiloissa.
– On vallalla käsitys, että kasvin pitää ehtiä juurtua ennen talvea. Se ei pidä paikkaansa. Puut, pensaat ja perennat ovat tottuneet kylmään, Särkkä sanoo.
Kun kasvi laitetaan maahan, juuristo saa kosteutta ja keväällä se lähtee nopeammin kasvamaan.
Syksyllä voi istuttaa lähes kaikkea, erityisesti marjapensaita. Paljasjuuriset aitataimet, kuten koristearonia ja isotuomipihlaja kannattaa istuttaa nimenomaan syksyllä.
– Vain hyvin kylmänarkoja kasveja ei kannata istuttaa syksyllä, kuten joitakin arkoja ruusuja, mutta niistä kyllä neuvotaan erikseen.
Kastelua ei pidä unohtaa, ei varsinkaan tänä syksynä.
Maa on rutikuiva ennätyksellisen sateettoman kesän jäljiltä, eivätkä muutamat sateet ole tilannetta juuri muuttaneet.
Tällä hetkellä kasteluksi riittää kerta viikossa, mutta sen on oltava runsasta.
– Jos istutat vaikkapa omenapuun, on sille annettava kerralla 50 litraa vettä. Se on viisi sangollista. Eikä kertakaadolla, vaan veden on annettava välillä imeytyä.
Pahinta mitä kastelussa voi tehdä – oli sitten syys tai kevät – on lirutella vähän vettä joka päivä.
Päivittäinen kastelu totuttaa juuret siihen ja ne eivät työnny sinne minne niiden pitäisi eli alaspäin, vaan jäävät pintaan. Tällöin niiden talvenkestokykykin heikkenee ja alttius kasvitaudeille pahenee.
– Kasvi ei saa kuitenkaan lillua vedessä. Liika märkyys ja liika kuivuus ovat molemmat pahasta.
Pakkasta ei pidä säikähtää, vaikka se istutusta seuraavana päivänä jo napauttelisi nurkkia.
– Jos on tiedossa, että on tulossa tosi kylmää, istutuksen voi tehdä, mutta jättää kastelua vähemmäksi. Sitten kun tulee lauhempaa, kastele.
Talvi harvoin pamahtaa päälle kertaheitolla, vaan säät saattavat palata vielä hyvinkin lämpimiksi kylmän jakson jälkeen.
– Myöhäisimmilläni olen istuttanut joulukuun alussa. Kunhan maa on sula, se riittää. Sitten kun lapio ei mene maahan, odota kevättä. Kevätistutuksiin pätee sama: kylmään maahan voi istuttaa, tosin kesäkukat ovat eri asia.
Juuret ovat se olennaisin osa ja ne ovat turvassa maan sisällä aivan toisin kuin maan päällä.
– Syysistutuksessa kasvi voi pudotella lehtiään, mutta sitäkää ei pidä säikähtää. Juuristo on pääasia.
Istutuksessa on oltava jämeräotteinen.
Taimi on pantava tiukasti maahan ja napakasti vielä polkaistava vartta ympäröivää maata.
– Istutusmulta on hötyistä ja ruukussa multa on tiivistä. Routa yrittää pullauttaa taimen pois eli se työntää tiiviimpää kohtaa ylöspäin. Jos taimi on keväällä kohonnut, paina se takaisin
Multavaan peltopohjaiseen maahan ei tarvitse tehdä taimelle kovinkaan suurta kuoppaa, mutta kivisemmälle tai savisemmalle maalle kannattaa kaivaa suurempi kuoppa. Valmista istutusmultaa kannattaa sekoittaa maahan, kompostimultaa voi käyttää kohtuullisesti.
– Puille pitää laittaa kunnon tukikepit ja sidottava pehmeällä nauhalla, ei narulla ja sidosta on myös tarkistettava, että runko pysyy ehyenä.
