Raahen Seminaarista valmistui 50 vuotta sitten kolmisenkymmentä kansakoulunopettajaa.
Keskiviikkona Raahessa järjestettyyn riemuluokkakokoukseen saapui 13 entistä "senttua" muistelemaan menneitä ja päivittämään kuulumisia.
Viiden vuoden välein yhteiseen tapaamiseen kokoontuneet entiset luokkatoverit kokivat luokkakokouksessa siirtyvänsä ikään kuin takaisin nuoruuteen, "toivon ja lempeen aikaan", kuten nivalalainen Hanna-Riitta Honko toteaa.
– Kaikki oli edessä. Kaikki oli mahdollista. Se oli myös pesänrakennusaikaa, vaikka olosuhteet, joissa elettiin, olivat vaatimattomat, Honko toteaa.
Raahen kylmyys tuntui niin ikään sisämaasta Nivalasta tulleen Veli Järviluoman luissa ja ytimissä.
– Se oli sitä elinvoimaista nuoruusaikaa, vaikka se ei aina kaikilta osiltaan niin ihanaa ollut. Kämpässä piti kasata tiiliskiviä hellanlevylle ikään kuin kiukaaksi, että olisi tarennut. Välillä elettiin ihan eväsruualla, Järviluoma muistelee.
Luokkakokous voi olla pahimmillaan painajaismainen kokemus, mutta ei tälle joukolle.
– Nämä ihmiset edustavat nuoruuttamme. Meillä on aina hirveän hauskaa, entiset luokkatoverit vakuuttavat.
1960-luvun lopulla seminaarilaisten opiskeluaika sattui yhteen Raahen kaupungin voimallisen kasvun kanssa.
Rautaruukkia rakennettiin ja se toi kaupunkiin paljon työmiehiä, joista osa seminaarilaisille kohtalokkain seurauksin.
– Ensimmäisen kerran kun menin Raahen Työväentalolle tansseihin, tapasin Pentti Laitilan, joka oli silloin Rautaruukilla laboratorioapulaisena, nauraa Mirja-Leena Laitila.
Seminaari tuntuu 50 vuoden jälkeen arvioituna vanhanaikaiselta ja kaavoihinsa jähmettyneeltä laitokselta. Opetuksen laadussa oli kuitenkin eräs asia, joka on arvossaan edelleen.
– Seminaari kasvatti meistä hyviä käytännön opettajia. Vaikeudet alkoivat Suomen koululaitoksessa, kun seminaarilaitos lakkautettiin, Honko sanoo.
Käytäntö tarkoitti esimerkiksi huolellista koulutusta tyttöjen ja poikien käsitöihin. Opetusharjoitteluakin tehtiin 120 tuntia harjoituskoulussa.
Veli Järviluoma jäi eläkkeelle Nivalasta Erkkilän koululta. Hanna-Riitta Honko kouluttautui seminaarin jälkeen erityisopettajaksi ja teki viimeisen työpäivänsä Kärsämäellä, Mirja-Leena Laitila Kummatin koululla.
