Raahen kirjaklubin aktiivilukijat suosittelevat vuodenvaihteeseen luettuja ja lukemattomia kirjoja loputtomilta listoiltaan.
Kaunokirjallisuus: Thomas Bernhard: Pakkanen. Suomentanut Tarja Roinila. Teos, 2018. Itävallan kiukkuinen mies Thomas Bernhard syntyi 1931 ja kuoli jo vuonna 1989, mutta hänen romaaneitaan ryhdyttiin suomentamaan vasta kymmenisen vuotta sitten. Sen jälkeen tahti onkin ollut kova ja teoksia on tullut Teokselta sekä Lurra Editionsilta yhteensä pitkälti toistakymmentä. Pakkanen on Bernhardin esikoisromaani.
Siri Hustvedt: Elää, ajatella, katsoa. Suomentanut Kaisa Sivenius. Otava, 2016. Hustvedt on yksi suosikkikirjailijoistani, mutta hänen esseekokoelmansa Elää, ajatella, katsoa on jäänyt minulla kesken. Tekstit ovat hienoja ja älykkäitä, mutta vaativat niin paljon päänsisäistä keskustelua, ettei siihen ole ollut energiaa työpäivän jälkeen tai arjen rientojen keskellä. Hustvedtin esseitä en pysty ”pikkuisen lukaisemaan” jossakin välissä.
Pasi Ilmari Jääskeläinen: Väärän kissan päivä. Atena, 2017. Maagis-realistinen kuvaus muistisairaudesta, joka kääntää kaikkien elämän päälaelleen. Voimmeko luottaa muistoihimme tai edes siihen, ketä kuvittelemme olevamme?
Philip Pullman: Vedenpaisumus. Suomentanut Helene Bützow. Otava, 2018. Pullmanin kirjoittama Universumin tomu -trilogia on mielestäni yksi laadukkaimmista fantasiasarjoista. Rinnakkaistodellisuuksissa seikkailevien nuorten taitavasti kirjoitettuun tarinaan sisältyy paljon muun muassa identiteettiin ja vallankäyttöön liittyviä kysymyksiä. Lisäksi kirjojen päähenkilö Lyra on mainio, itsenäinen hahmo. Vedenpaisumus vie tapahtumiin ennen Universumin tomua.
Jin Yong: Kotkasoturien taru. 1. osa: Soturin oppivuodet. Suomentanut Riina Vuokko. Moebius, 2018. Pienet ja keskisuuret kustantamot julkaisevat tällä hetkellä kiinnostavinta käännöskirjallisuutta. Heikki Karjalaisen Moebius-kustantamolta tulee tämä wuxia-kirjallisuuden klassikko.
Tietokirjat: Seppo Hentilä: Pitkät varjot. Muistamisen historiaa ja politiikkaa. Siltala, 2018. Pitkän linjan historioitsijan vuoden 1918 tapahtumiin liittyvä teos. Kirjassa seurataan sisällissodan aiheuttamia jälkijäristyksiä niin pitkälle kuin niitä riittää. Ja niitähän riittää hämmästyttävän pitkälle kohti meidän aikaamme.
Mathilda Langlet’in Täydellinen käsikirja perheenemännille I-II. Perheenemännille kaupungissa ja maalla. Art House, 2000. Täydellinen käsikirja perhetalouden kaikilla aloilla. Näköispainos vuonna 1885 julkaistusta teoksesta. Tästä klassikosta löytyy taatusti hyödyllisiä ohjeita niin huushollin hoitoon ja ruoanlaittoon kuin palvelusväen ohjeistamiseenkin.
Luigi Russolo: Hälyjen taide. Suomentanut Tanja Tiekso. Tutkijaliitto, 2018. Häly on uusi musiikki, julisti futuristi Luigi Russolo (1888-1947). Joululaulupakkosyötön keskellä kaipaa Russolon fantasioimaa hälyvirittimillä soitettua musiikkia.
Kirsi Vainio-Korhonen: Musta-Maija ja Kirppu-Kaisa. Seksityöläiset 1800-luvun alun Suomessa. SKS, 2018. Vainio-Korhosen tasokkaat ja kiinnostavat tutkimukset naisten elämästä sen eri aloilla jatkuu. Suosittelen Vainio-Korhosen kaikkia teoksia.
Valikoituja kotimaisia tietokirjoja
Teemu Keskisarja: Saapasnahkatorni. Aleksis Kiven elämänkertomus. Siltala, 2018. Aleksi Kivi ja Teemu Keskisarja ovat yhteistyöllään luoneet aivan erinomaisen elämänkertomuksen.
Iikka Kivi: Menisit ennemmin terapiaan – rehellinen self help -kirja. Kosmos, 2018. Tämä kirja ei ratkaise ongelmiasi, eikä lupaa oikeastaan mitään muutakaan – paitsi olla rehellinen. Oululaisen stand up -koomikon näkemys self help -kirjojen tarpeellisuudesta.
Perttu Immonen: Suomen rahvaan historia- kolmen suvun elämää keskiajalta 1800-luvulle. Atena, 2017. Yksi suvuista eli Länsi-Suomessa jokivarsikulttuurin piirissä, toinen Itä-Suomessa Saimaan järviseudulla ja kolmas Kokkolassa. Immonen on tehnyt aivan valtavan työ tutkiessaan arkistoja. Immonen sai tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon syksyllä 2018, eikä syyttä! Laajaa opusta lukee kuin kiintoisinta romaania.
