Äitiydestä tuli Maila Lampelalle elämäntehtävä.
Siinä sivussa hän on työskennellyt myös maatalousyrittäjänä, toisin sanoen auttanut miestään Raunoa navetoinnissa aina silloin kun on lapsikatraaltaan ehtinyt.
Yhteiskunnallisen vaikuttamisen ja kaikenlaisen yhdistystoiminnan hän on jättänyt muille. Moni kodin ulkopuolinen toiminta ja harrastus on saanut väistyä lasten edeltä.
– En tiedä miksi se niin on ollut, mutta lapset ovat olleet aina etusijalla. Se ei tarkoita, että olisin ketään parempi, mutta jos vaikka joku lapsista on ollut sairas tai liian pieni, on ollut helppo kieltäytyä jostakin menosta. Se on ollut itsestäänselvyys, ei uhraus, Maila sanoo.
Tänään hän saa tasavallan presidentiltä Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan I luokan mitalin kultaristein. Niin komealta kuin se kuulostaakin, tuntuu Maila saaneen jo "kultaiset ristinsä" ajat sitten. Hän voi olla ylpeä komeasta lapsi- ja lapsenlapsikatraastaan, oma-aloitteisesta ja pärjäävästä joukosta.
– Lastenlapsia on nyt 42, kesällä syntyy 43., syyskuussa 44. ja joulukuussa 45. Vanhin on 16-vuotias, nuorin viisi kuukautta. Ihanalta tuntuu ajatella koko tätä katrasta.
Kymmenestä lapsesta on enää nuorin, Sarianna, kotosalla. Äiti järjestää hänelle vielä ylioppilasjuhlat, kihlajaiset ja häät – sitten on pesä tyhjä.
– Mutta sitten alkaa toinen kierros, kun lapsenlapset alkavat valmistua, Maila nauraa.
Perusasiat ovat olleet Mailalle äitiyden kivijalkoja. Lapsilla on aina ollut ruokaa ja puhtaat vaatteet.
Sen lisäksi Maila on antanut itsensä, oman aikansa, kuluneet vuodet.
– Olen pitänyt komennon ja sääntöjen mukaan on toimittu. Lapset on opetettu kotitöille – he ovat tehneet kaikkea.
Maila tapasi tulevan miehensä Raunon ensimmäisen kerran Siikatörmällä juhannusseuroissa 1976. Yhteen hiileen alettiin puhaltaa samana kesänä Sievin Suviseuroilla, joissa nuoret törmäsivät sattumalta toisiinsa ja Maila sai kaipaamansa kyydin kotiin.
Vuodesta 1983 pariskunta on asunut Vihannin ja Paavolan välimaastossa Raunon kotitilaa.
Maila kokee maataloustyön ja kotiäitiyden tasapainottaneen hyvin toisiaan, varsinkin kun puolisot keskenään ovat kunnioittaneet toistensa työtä ja tehtäviä.
– Rauno ei ole koskaan laittanut ruokaa, mutta olen sanonut aina, että on tärkeintä, että hän arvostaa työtäni "täällä sisällä". Samoin hänelle on ollut tärkeämpää se, että olen ajatuksissa ja juonessa mukana. Voimme keskustella tilan hankinnoista ja ratkaisuista.
Aika ei kulu Mailalla tyhjää puhallellessa, sillä pienenkin joutohetken koittaessa hän ottaa kutimen käteen.
Neulepäiväkirjoihinsa Maila on merkinnyt kutomansa neuleet, joita on kertynyt tuhansia. Lankojen värit, ostopaikat ja määrät on kirjattu huolella ylös. Vuonna 2015 Mailan kädet kilkuttivat 168 neuletta vähän reilusta 13 kilosta lankaa.
– Neulominen on ollut tärkeä henkireikä. Olen kokenut sen levoksi ja omaksi ajakseni. Kun lapsia alkoi lähteä kotoa, täytin syntynyttä tyhjyyttä neulomalla.
Palkittu
Siikajokinen Maila Lampela saa äitienpäivänä Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan I luokan mitalin kultaristein.
Maila Lampela on syntynyt Rantsilassa elokuussa 1955.
Perheeseen kuuluu aviomies Rauno, 10 lasta, kaksi miniää, kahdeksan vävypoikaa ja 42 lastenlasta. Lapsista kaksi vanhinta on poikaa, kahdeksan seuraavaa tyttöjä.
Maila ja Rauno asuvat kuopuksensa kanssa kotitilallaan Vihannin ja Paavolan välissä.
Kunniamerkin luovuttaa tasavallan presidentti Sauli Niinistö äitienpäiväjuhlassa Säätytalolla Helsingissä.
Kunniamerkin myöntämisperusteina ovat ehdokkaan ansiot lasten ja nuorten esimerkillisenä kasvattajana, perhe-elämän ja vanhemmuuden edistäjänä sekä laajemminkin yhteisvastuullisena toisista huolehtimisen ja välittämisen turvaajana.
Kunniamerkin saa 29 muuta äitiä, Maila Lampela on ainut Raahen seutukunnan alueelta tunnustuksen saava äiti.