Tempoa naisten säbään

Team Tempon kapteeni Minna Seppänen toimii oman pelaamisen ohella tammikuussa alkavan tyttöjen säbäkerhon valmentajana.

Team Tempon naiset pelaavat salibandya III-divisioonassa. Joukkue on tällä hetkellä lohkonsa nelosena.

–Varsinaista sijoitustavoitetta ei ole. Pyritään kehittämään henkilökohtaista taitoa ja joukkueena pelaamista. Tietenkin voittaminen on kivempaa kuin häviäminen, Tempon valmentaja Tuomas Pisilä sanoi.

Sarjan kovimmaksi joukkueeksi Tuomas Pisilä rankkaa kajaanilaisen Papas II:n, jonka riveissä pelaa vanhoja liigapelaajia. Muut joukkueet ovat taistelemassa tasaisemmin sarjasijoituksista.

–Sarja on tasaisempi kuin viime vuonna ja kuka vain voi olla kakkosena, Pisilä totesi.

Aikaisemmin Raahen Ponnistuksen alla pelanneiden naisten jatko ei ollut keväällä täysin varmalla pohjalla. Nimiä oli kasassa vain kymmenen, mutta kesän aikana joukkueen koko on kasvanut.

–Nyt on 20 nimeä. Mukaan on tullut kaksi uutta maalivahtia ja 7 kenttäpelaajaa. Muuten on sama runko kuin viime vuonna, Pisilä kertoi.

Yksi paluun salibandykaukaloon tehnyt pelaaja on maalivahti Eija Hilli.

Lähes kymmenen vuoden tauon jälkeen palo syttyi uudestaan.

–Lähdin aluksi vain treeneihin mukaan, jos ei ole kahta maalivahtia treeneissä. Oli niin mukavaa, että halusin enemmän, Hilli kertoi.

Maalin edustalta on hyvä seurata joukkueen pelaamista.

–Hyvältä näyttää. Nytkin näki, että yksinkertaisempi ja nopeampi pelaaminen tuottaa tulosta. Koko ajan on parempaa meidän pelaaminen, Hilli sanoi.

Kokeneempaa kalustoa joukkueessa edustavat kapteeni Minna Seppänen ja Annika Karhu. Joukkuekaverit ovat joka vuosi osittain vaihtuneet.

–Joka vuosi on tullut uusia ja vanhoja on lähtenyt opiskelemaan. Pari ketjua on nyt säilynyt viime kaudesta, Seppänen sanoi.

Joukkueen harjoitteluolosuhteet ovat kunnossa, mutta treeniajat laittavat työssäkäyvien jaksamisen koetukselle. Puoli yhdeksästä kymmeneen ei ole ihanteellinen ilta-aika.

–Aivan järkyttävä. Mutta ne nyt on mitä on. Jos on kuudeksi töihin, niin saa illalla kelata milloin tulee uni, Seppänen ja Karhu toteavat.

Valmentaja Tuomas Pisilä laskeskeli, että joukkueessa on useampi pelaaja, jotka pystyisivät pelaamaan korkeammalla tasolla. Joukkueena nousu on hankalampi.

–Osa haluaa harrastella. Olisi se kiva lähteä kokeilemaan muualla, Seppänen ja Karhu tuumivat.

Naisten toiminta on tosin vuosien saatossa muuttunut tavoitteellisempaan suuntaan.

–Ensimmäisinä vuosina ehkä vain notkuttiin treeneissä. Nyt keskitytään treenaamisen paljon paremmin ja ollaan tosissaan, Seppänen sanoi.

Tavoitteellisuus ei ole sulkenut pois joukkueen parista huokuvaa joukkuehenkeä.

–Meillä on tosi hyvä joukkuehenki. Vastustajien valmentajiltakin on tullut positiivista palautetta, Seppänen ja Karhu kertoivat.

Team Tempo on panostamassa naisten ja tyttöjen salibandyn tulevaisuuteen. Tammikuussa seura aloittaa yläkouluikäisten säbäkerhon.

–Aikaisempaa kokemusta ei tarvita. Lähdetään perusjutuista liikkeelle, kerhon valmentajina toimivat Minna Seppänen ja Annika Karhu sanoivat.

Molemmilla pelaajilla on omakohtaista kokemusta nuorena pelaajana naisten joukkueeseen liittymisestä.

–Olisipa silloin ollut tyttösäbäjuttuja, kun oli itse nuori. Monelle voi olla iso harppaus nousta nuorena pelaajana naisten joukkueeseen, Seppänen sanoi.

Tyttöjen salibandyn kehittäminen on yksi salibandyliiton painopistealueista. Pohjoisessa aloittavia kerhoja auttaa OLS:n valmentajana toimiva Juice Mustonen.

–Tarjolla on vinkkejä miten lähteä liikkeelle. Miten meillä on tehty ja miten se on toiminut, Mustonen sanoi.