Illan juontajana toiminut kyläyhdistyksen Esko Kantola muistutti yleisöä heti alkuun Ruukin pitkästä tukkilaisperinteestä. Joen varrella oli aikoinaan kolme sahaa, jonne tukkipuut uitettiin.
Kantola oli itsekin nuorena ollut Iijoen uitossa kuutena kesänä, mutta keskiviikkona pöllien päälle hyppäsivät iiläiset Risto Alaraasakka ja Riku Pakanen.
Arviolta parisataapäinen yleisö saikin nähdä tukinuittotaituruutta ihan Suomen huipulta. Tukkilaisten näytöksessä esitettiin kaikkea mitä tukin päällä voi tehdä.
Nähtiin sestomista eli tukin päällä seisoen etenemistä sestalla (pitkä, pyöreä puukeppi) meloen, sauvomista eli veneellä seisoen etenemistä sauvoimella (pitkä, litteä keppi) meloen, tukilta toiseen seisoen hyppäämistä ja innostuivatpa tukkilaiset jopa jumppaamaan pöllien päällä.
Ei ole ihan helppoa tehdä punnerruksia vedessä kelluvalla pyöreällä ja märällä tukilla.
Pakanen kertoi, että hän osallistui viikonloppuna tukkilaiskisaan Iissä ja oli siitä vielä väsynyt. Yleisö kuitenkin sai miehen syttymään ja hän sai siitä lisää virtaa suorituksiinsa.
–Jalkoihin ja käsiin tarvitaan voimaa, mutta kyllä tämä on tasapainolaji. Ja tasapaino kehittyy vain tekemällä, ei sitä voi kuivaharjoitella, Pakanen sanoi.
Parin viikon päästä miehillä on edessään tukkilaislajien SM-kilpailut, joissa Pakanen jahtaa ensimmäistä kultamitaliaan. Himmeämpiä mitaleja hänellä on jo palkintokaapissaan, mutta taso on kuitenkin todella kova ja erot pieniä.
Iiläiset kertovat työskennelleensä uitoissa jo nuorena, mutta välissä ehti kulua vuosikymmeniä ennen kuin miehet lähtivät jälleen pölleillä koskeen.
–Minulla oli neljäkymmentä vuotta taukoa välissä. Kun aloitin uudelleen, piti aloittaa ihan alusta. Pari kesää treenejä ja alkoi sujua taas. Tosin joka kevät kun hyppää eka kerran pöllille jalat ovat oudot ja pölli kumman pyöreä, Alaraasakka kommentoi.
Tukkilaiskisoja järjestetään kolme vuodessa. Aktiivisia kilpailijoita on Suomessa kolmisenkymmentä ja on mukana ollut välillä naisiakin.
Harjoitteluun tarvitaan tarpeeksi vettä ja mielellään koskia, mutta nykyään joet ovat kuitenkin liian kuivia patojen takia.
Iiläisillä on kuitenkin hyvä tilanne. Molemmilla on mökki Iijoen varrella ja samanhenkinen harjoituskaveri. Kevään ja kesän aikana harjoituskertoja tulee muutama kerta viikossa.
Näytöksen jälkeen yleisöllä oli mahdollisuus kokeilla omaa tasapainoaan pyöreän pöllin päällä. Näytti jo siltä, ettei kukaan uskaltaudu vesille, mutta lopulta ruukkilainen Paavo Runtti astui esiin.
Juontaja Kantola tiesi kertoa, että yleensä ensikertalainen pysyy pystyssä korkeintaan kaksi sekuntia. Runtti kuitenkin yllätti kaikki ja piti tasapainonsa usean kymmenen sekunnin ajan saaden yleisöltä raikuvat aplodit.
–Jännitys oli häiritsevin momentti. Tarvitsee keskivartalon hallintaa ja alkuun hermojen hallintaa. Oli mielenkiintoista, pitää alkaa harrastaa, Runtti mietti suorituksen jälkeen.
Pientä tuntumaa tukkeihin Runtilla oli kuitenkin jo lapsuudestaan. Hän kertoi, että oli jo poikasena juossut joen yli uittopuita pitkin.
Tukkilaisilta järjestettiin ensimmäistä kertaa Ruukissa. Ajatus lähti liikkeelle, kun kyläyhdistyksen jäsenet olivat istuneet joen rannalla ja tuumineet, että tuosta voisi mennä tukilla.
–Täällä on paljon tukkiperinnettä. Tarkoitus olisi saada tästä jatkuva perinne, Nina Kurunlahti sanoi.
Ajatuksena on jopa ollut, että Siikajoki melonnan yhteyteen voisi saada pienimuotoiset tukkilaiskisat, silloin olisi ainakin tarpeeksi vettä.
–Väkeä oli hyvin katsomassa, mikä kannustaa jatkamaan, Kurunlahti jatkoi.
