Öregrundissa Ruotsissa vuonna 1795 syntynyt merikapteeni Johan Leufstadius muutti Raaheen työn perässä. Hän aloitti työuransa Langin varustamon priki Neptunuksen kapteenina. Neptunus oli 112 lästin laiva.
Murteellisesti suomea puhunut kapteeni oli krouvikasvoinen, pienikokoinen, mutta vahva mies. Häntä pidettiin merimiesten keskuudessa siivona miehenä. Hän lopetti purjehtimisen 53-vuotiaana.
Leufstadius osti 1820-luvulla Rantakadun ja Cortenkadun kulmatalon pormestari Adolf Fredrik Westmanilta. Talo on rakennettu vuonna 1804. Cortenkadun puoleinen siipi valmistui vuonna 1841 ja pakaritupa vuonna 1830.
Kapteenina toimiessaan ja tupakkaa Raaheen tuodessaan oivalsi Leufstadius tupakan valmistuksessa piilevät menestymisen mahdollisuudet. 1800-luvun puolivälissä hän jäi maihin ja perusti tupakkatehtaan vuonna 1848. Tehdas toimi Cortenkadun suuntaisessa leivintuparakennuksessa.
Raahen tupakkatehdas oli pieni yritys: parikymmentä neliömetriä tupakanlehtien peittämää lattiapintaa, jolla seisoivat työpöytä ja alkeellinen vääntöpeli, jota pyörittämällä lehtimassa köynnöstettiin sopivan mittaisiksi rulliksi.
Työntekijät olivat poikia, joiden ikä vaihteli 12:sta 17:ään vuoteen. Valkeissa työtakeissaan pojat ahersivat viidestä iltakahdeksaan. Ruokailutaukoja oli kaksi, kello 8–9 ja 14–15. Jokainen ruokaili kotonaan. Työstään he kuittasivat viiden kopeekan päiväansion. Kiireisimpänä aikana tehtaassa työskenteli jopa kymmenen työntekijää. Ehkä juuri työasunsa vuoksi ryhtyi kaupunki kutsumaan poikia Leufstadiuksen tupakkaenkeleiksi.
Tehtailija ei itse osallistunut työhön, mutta valmisteli tupakanlehdet työntekijöitä varten, valvoi ja ohjasi tuotantoa.
Purutupakka oli valmisteista tärkein. Leufstadiuksen tehdas valmisti myös nuuskaa, piipputupakkaa ja sikaareja. Nuuskassa oli tupakkajauheen lisäksi potaskaa, suolaa ja vettä. Nuuska vedettiin sieraimiin tai pantiin suuhun mälliksi. Nuuska toimi myös lääkkeenä. Sillä parannettiin hammassärkyä, päänsärkyä, jäykkäkouristusta, kaatumatautia ja syöpää.
Savukkeiden valmistuksen alettua Suomessa vuonna 1856, ne valtasivat nopeasti markkinat purutupakalta ja nuuskalta.
Sikaarin kääriminen vaati taitoa. Tarkkaan valitut, parhaat tupakanlehdet käärittiin sydämen ympärille. Päällimmäiseksi tuli valita erikoisen hyvälaatuinen ja tasainen tupakanlehti.
Raaka-aineita Leufstadius tuotatti Venäjältä ja Yhdysvalloista. Virginian tupakka oli jo silloin tunnettu ja hyvässä maineessa.
Päärakennuksessa oli tupakkakauppa, jossa tehtailija itse myi tuotteitaan. Kauppahuoneen katossa riippui suuri oikea sikaari, jonka joku olisi halunnut ostaa, mutta Leufstadius ei sitä myynyt, koska se oli skyltti.
Raahen tupakkaa kauppasi palonkyläläinen Sakari Aunola kotikylän ohella Kalajoen ja Kuopion markkinoita myöten.
Leufstadiuksen tupakkatehdas piti kaupungin ja sen maakunnan tupakassa pari vuosikymmentä. Yrityksen toiminta loppui tehtailijan kuoltua vuonna 1867.