Heti opo-tuntinsa alkajaisiksi Miilukangas Oy:n toimitusjohtaja Pekka Miilukangas herättää Merikadun koulun 9A:n oppilaiden mielenkiinnon yllättävällä asialla.
– Erään ison pörssiyhtiön pomo kertoi antaneensa juuri kahdelle nuorelle lopputilin kännykän käytön takia. Kännykkä on työturvallisuusriski, koska se vie huomion ja toisekseen: pomo ei tykännyt, että kahvitunnilla nuoret räpläävät kännykkää, eivätkä ole osa työyhteisöä, jota sen 12 minuutin tauon aikana rakennetaan, Miilukangas sanoi.
Tässä ikävässä esimerkissä kiteytyy myös moni työpaikan saamiseen vaikuttava asia. Millaisen kuvan annan itsestäni? Haluanko tehdä työtä tälle yritykselle – tai ylipäätään juuri tätä työtä?
Noin 50 minuutin mittaisen ”työnantajan puheenvuoronsa” aikana Miilukangas onnistui omalla kokemuksellaan antamaan nuorille selkeitä ohjeita siihen, miten työpaikka saadaan.
– Ette saa töitä, jos ette hoida työnhakuprosessia hyvin. Omalla olemuksellasi voit itse vaikuttaa todella paljon – jopa niin paljon, että löytyy sellainen työpaikka, jota ei ole edes ollut.
Tuhansia ihmisiä palkannutta miestä on syytä uskoa. Miilukangas tietää millainen ihminen otetaan töihin ja millainen hakemuspaperi menee silppuriin.
Hän kokee tärkeäksi käydä puhumassa yrityksensä kummikoulun yhdeksäsluokkaisille työnhakutaidoista.
– Työn hakemisen pitäisi olla kansalaistaito, ihan oppiaine. Teidän vanhempanne ja isovanhempanne eivät kaikki hakeneet töitä, he vain pääsivät tai heidät jopa pyydettiin töihin. Koko elämä kului yhdessä työpaikassa, mutta se ei onnistu enää. Te ette edes halua sellaista elämää. Te joko haluatte välillä vaihtaa työpaikkaa tai joudutte vaihtamaan sitä. Tulette helposti olemaan työuranne aikana 10–20 työpaikassa.
Töitä on siis osattava hakea, ansioluetteloa on päivitettävä jatkuvasti ja muistettava, että jokaiseen työpaikkaan haetaan omalla, juuri tälle työnantajalle tarkoitetulla hakemuksella, eikä vain huolimattomasti kopioida yhtä ja samaa lappua.
Itsensä pitää osata ”myydä” työnantajalle, mutta se ei vaadi mitään erityisosaamista. On tehtävä tiivis ja selkeän informatiivinen hakemus, tultava haastatteluun oikealla kellonlyömällä oikeaan paikkaan tarvittavat paperit mukana. On oltava kohtelias, sekä silmätysten että sähköpostissa.
– On vastattava myös siihen sähköpostiin, jossa kerrotaan, että et ole saanut paikkaa. Jos hakijasta ei mitään kuulu, se on viesti työnantajalle, että hän ei ole myöhemminkään käytettävissä, Miilukangas sanoo.
Töihin päädytään montaa reittiä: työvoimatoimiston, lehti-ilmoituksen, henkilövuokrayrityksen, työssäoppimisen tai vaikka oman, avoimen hakemuksen kautta.
Yhä useampi yritys nimeää sosiaalisen median päärekrytointivälineekseen, eikä enää ilmoita sen kummemmin painetussa sanassa kuin työvoimapalveluissakaan.
Suurin osa työpaikoista on piilotyöpaikkoja. Niistä ei ilmoitella ja yritys etsii sopivaa ihmistä ”hiljaisella haulla”. Tällöin muun muassa oman henkilökunnan suositukset painavat vaa’assa.
Joskus työpaikka on niin piilossa, ettei yrittäjä itsekään tiedä sellaista olevan.
– Olet vain niin kova tyyppi, että sinut on pakko palkata. Eräs lukiolainen on tulossa juuri tällaiseen piilotyöpaikkaan.
Ainahan suosituksia on arvostettu, mutta tänä päivänä enemmän kuin koskaan.
Oletpa ostamassa henkilöautoa tai lähdössä junalla Eurooppaan, niin netissä on ensin googletettava millaisia käyttäjäkokemuksia ihmisillä kyseisestä myyntiartikkelista tai kokemuksesta. Myös yritysten palveluja arvostellaan, räväkästikin.
Kaikille työnantajille ei riitä hyvät todistukset eikä edes vakuuttava esiintyminen haastattelutilanteessa. On vielä varmuuden varaksi soitettava edellisille työnantajille ja kysyttävä kokemuksia.
Kannattaa siis ottaa jokainen työpaikka, päivänkin mittainen, tosissaan.
Voi nimittäin olla, että sen ihkaensimmäisen kesätyöpaikan työnantaja saa jonakin päivänä puhelun, jossa tiedustellaan miten hommat tuli hoidettua. Se puhelu voi poikia työpaikan tai heittää takaisin kortistoon.
