Uljuan tekoallas jakoi mielipiteitä rajusti 50 vuotta sitten, eivätkä kaikki aallot ole vielä tyveneksi tasoittuneet.
Tänään julkaistavassa Uljua-kirjassa ei kuitenkaan kallistuta puoleen eikä toiseen, vaan Pentti Syrjäpalo on pyrkinyt kirjoittamaan Uljuan tarinan vaikeitakaan aiheita kaihtamatta.
– Tunsin sympatiaa heitä kohtaan, jotka joutuivat muuttamaan pois altaan tieltä. En ole ollut kirjoittaessani aisankannattaja kirjan rahoittajille, eikä minusta sellaista tule, sanoo Syrjäpalo pontevasti.
Syrjäpalo näkee Uljua-kirjassa muitakin ulottuvuuksia. Paikka on strategisesti keskeisessä osassa maatamme ja Siikajokilaakson merkitys on ollut hyvin suuri Suomelle satoja vuosia.
Jokireitistöä on käytetty niin sodan kuin rauhankin aikana lännestä itään kulkureittinä kahden kulttuurin välimaastossa. Kirjaan saatiinkin myös palanen ikivanhaa Siikajokilaakson historiaa jälkipolville.
Uljua-kirjan mittava kirjoitus- ja toimitustyö kaikkine haastatteluineen on ollut Syrjäpalolle innostava hanke.
Altaan synnyn lähtökohdat olivat dramaattiset, mutta toisesta näkökulmasta katsoen tarpeelliset.
– Tämä oli erittäin suurta työttömyysaluetta Kekkosen aikaan. Hän ja monet muut yrittivät panna asioita järjestykseen ja nähtiin, että alueella tarvitaan työtä. Todettiin, että tulvantorjunnan kannalta tämä oli hyvä paikka rakentaa vesivarasto jokilaaksoon. Sitten huomattiin, että tehdäänpä tähän vielä voimalaitos ja saadaan energiaa.
Kymmenet joutuivat jättämään kotinsa suunnitellun altaan paikalta. Heiltä ei kyselty miten asia tehdään, se tehtiin.
– Kaikille muistelijoille täytyy antaa kiitokset. Yksi tärkeimpiä asioita tässä kirjassa on, että allasevakot pääsevät ääneen. Se oli yksi tämän kirjan tärkeimpiä alkusysäyksiä.
Allasevakkojen joukosta löytyi yllättävän hyviä kirjoittajia. Tekstiä tuli kymmeniltä ja monilta saatiin muisteluksia tai muuta aineistoa, kuten valokuvia, runoja, ja maalauksia kotitaloista, joita ei enää ole.
– Musiikillistakin näkökulmaa saatiin, sillä kirjasta löytyy Järvievakon laulu ja Lievoperän laulu.
Syrjäpalo toteaa ajankohdan olleen juuri oikean, sillä monet hyvämuistisista vanhoista haastatelluista siirtyi ajasta ikuisuuteen kirjanteon aikana.
Tukiryhmänä Syrjäpalolla oli kirjan kustantaja, Pulkkila-seura. Myös kalatalousasiantuntija Eero Taskila antoi apuaan sitä tarvittaessa.
Kirjan päärahoittajat ovat ely-keskus ja Vattenfall, jotka eivät mitenkään sitoneet kirjoittajaa.
– Kirja on myös jokilaakson luonnon esiintuomista. Valokuville on annettu paljon tilaa ja mukana on myös asukkaiden antamia vanhoja kuvia.
Syrjäpalo toivoo, että Uljua-kirja tulee toimimaan eräänlaisena rauhantekijänä. Allas on ja pysyy ja toimii nykyään monille tärkeänä virkistys- ja kalastuspaikkana. 15 kilometriä pitkä, 5 kilometriä leveä ja 11 metriä syvä järvi on Syrjäpalon mukaan Suomen paras madejärvi.
Töitä altaan maisemoinnin eteen on tehty paljon. Tekovaiheessa maisemaa ei juuri ajateltu ja kaikki roska, puujäte ja turve on jouduttu myöhemmin siivoamaan pois. Nyt järvi näyttää kuin miltä tahansa luonnonjärveltä.
– Toivon, että Uljua nähdään osana historiallista jatkumoa. Suomea piti kehittää ja antaa työtä ihmisille. Toisaalta – nykyisen ympäristöajattelun aikana allasta tuskin olisi tehty.
