Moni Rännärin pesäpallokatsomossa vuosien varrella käynyt tuntee Karjaluodon Jarin äänen. Venytys ”Tooooooopi Kosonen” on varmasti juurtunut monen tajuntaan, sillä niin persoonallisesti ja usein Karjaluoto sen kajauttaa. Tämä mies luo tunnelmaa tavalla, josta moni tykkää, mutta moni myös vihaa. Kuuluttaja tiedostaa tämän, mutta se ei häntä haittaa. Eipähän tarvitse olla tasaisen harmaata massaa.
– En välitä mitä mieltä minusta ollaan. Mutta en tietenkään halua tuolla, kun kuulutan, että se häiritsee ketään. Pyydän tietyiltä luottohenkilöiltä arvioita, toimiiko se vai ei. Elän peleissä tunteella. Toisten mielestä pitäisi huutaa enemmän, toisten mielestä taas olla enemmän hiljaa. Sanat vain tulevat suusta, ja silloin kun on paras veto päällä, ja kulkee, tulee suusta hyviä lauseita, jotka toimivat, Karjaluoto alleviivaa.
Hän kertoo, että kuuluttaja voi olla puolueellinen ja vetää ronskistikin ottelun aikana kotiin päin. Vastustajaa ei tarvitse kumarrella.
– Minun tehtävä on palvella yleisöä ja tehdä asioita, että he viihtyisivät täällä. Teen kaiken mahdollisen, että voin auttaa keltamustia. Olen tietyllä tavalla puolueellinen, Karjaluoto myöntää.
Vuosien varrella vastustajajoukkueet ovat tulleet varsin tutuiksi, eikä taustatyötä tarvitse tehdä enää niin paljon kuin joskus ennen. Karjaluoto pystyy nimeämään heti vihollisen numero yksi.
– Sotkamo on ykkösvihollinen. Tosin Roope Korhoselle olen ottanut yleisöltä taputukset, kun hän löi vasurina samoilta jaloilta pallon maisemiin kolmosjatkeelta, keskeltä ja kakkosjatkeelta. Arvostan sitä, vaikka haluankin nöyryyttää Sotkamoa niin paljon kuin sielu sietää. Menen välillä harmaalle alueelle, mutta kunhan pysyy hyvän maun rajoissa. Jos saan vastustajan pääpelaajan hermostumaan ja pääsen hänen ihonsa alle, olen onnistunut.
Karjaluoto ei ole omien sanojensa mukaan pelkästään kuuluttaja. Hän on jotain kuuluttajan ja selostajan välimaastosta.
– Kaksi viimeisintä peliä olen ollut selostaja enempi kuin koskaan aikaisemmin. En ole tarkoituksenmukaisesti muuttanut mitään, se vaan tulee jostakin. Voin sanoa, että nyt muutama edellinen peli on ollut minun elämäni parhaita vetoja. Nyt nimittäin lause lentää. Olen mielestäni päässyt hyvin Kouvola- ja Joensuu-peleissä ihon alle, Karjaluoto arvioi.
Työpäällikkönä leipänsä tievaava Karjaluoto asuu Jyväskylässä, mutta hän on käytännössä viikot työnsä takia Raahessa. Joskus viikonloppupeleihin hän ajaa varta vasten Jyväskylästä asti. Urheilu on miehellä niin verissä, että hän kävisi katsomassa Superpesistä, vaikkei tekisikään kuuluttajan hommia.
Mutta mikä kuuluttajana olemisessa kiehtoo?
– Tietty esiintymishalukkuus täytyy olla, ja pitää olla pikkuisen kylähullu, että pystyy heittäytymään siihen. Kuulutan niin, että haluan tuoda hyvää oloa ja positiivista fiilistä peliin kaiken arjen keskellä, aikuisikään asti itsekin pesäpalloa pelannut Karjaluoto toteaa.
Jarin velipoika, Juha, johtaa PattUn miesten superpesisjoukkueen peliä. Veljekset eivät kuitenkaan keskustele hirvittävästi keskenään pesäpallosta.
– Tiedän Juhan ajatukset koko ajan, eli mihin päätökset perustuvat. Ei me keskenään käydä läpi juuri pesäpalloasioita, mutta kun tavataan, vaihdetaan aiheesta joku sana.
Jari Karjaluoto
Kotoisin Pattijoelta.
Muutti Jyväskylään vuonna 2009, ja asuu siellä edelleen.
On kuitenkin viikot pääasiassa Raahessa työnsä takia.
Työskentelee Raahessa Marra Oy:llä työpäällikkönä. Hänen työnsä on käytännössä töiden hankintaa ja niiden työnjohdollista valvontaa.
Kuuluttanut PattUn pelejä yli 12 vuoden ajan.
Ikimuistoisimmat kuulutukset ajoittuvat vuoteen 2008, jolloin PattU voitti mestaruuden. Lisäksi hän nostaa esiin välierät Kuopiota vastaan vuodelta 2006.
Aikoo kuuluttaa niin kauan kunnes PattU ratkaisee SM-kullan itselleen kotistadionilla.
