Kun Utusen pariskunta ryhtyy muistelemaan, missä kaikessa vapaaehtoistyössä ja luottamustoimessa he ovat olleet mukana, hitaampaa alkaa hengästyttämään. Helpompaa olisi käydä läpi missä Lauri Utunen ja Kirsti Kahila-Utunen eivät olisi puurtamassa. Kirsti Kahila-Utusella esimerkiksi on takanaan 60-luvun lopulta alkanut vapaaehtoistyö urheilun parissa, sen päälle rakas lauluharrastus, jonka puitteissa hän keikkailee vieläkin, vaikkapa palvelutalon asiakkaita laulattamassa. Luokanopettajaurallaan hän johti koulukuoroa sekä muina hetkinä naiskuoroa. Kuvataideharrastus on vienyt hänet Vihannin kuvantekijöiden johtokuntaan. Juuri nyt hänet pitää kiireisenä Vihannin syöpäyhdistyksen puheenjohtajuus.
– Olen sairastanut syövän kahdesti ja ollut koko sen ajan aktiivisesti yhdistyksessä mukana, tällä hetkellä terveen paperit saanut Kahila-Utunen kertoo.
Aktiiviurheilijataustaisella naisella on takataskussaan muun muassa pesäpallon naisten pronssi Oulun Lipon ajoilta.
Lauri Utunen taas on tuttu henkilö niin ikään urheilupiireistä, Vihannin Lions Clubista, kirkkoneuvostosta, kyläyhdistyksestä, Vihannin sotaveteraaneista sekä Pohjolan Karjalaseurasta. Muutamia mainitakseen. Viimeksi hän ollut mukana Vihannin kinttupolkuja tallaamassa. Lauri Utunen päätyi Vihantiin 1947 härkävaunujen vetämänä. Perhe oli joutunut lähtemään Karjalasta, Suistamon kunnasta sodan seurauksena. Matka pitkin Suomea kesti viikkokausia. Pikku-Lauri istui vaunussa heinien päällä. Keskellä oli kori leipää, josta pieni käsi ylsi juuri ja juuri nappaamaan syötävää. Vihantiin evakkoperheen houkutteli samalta kylältä lähteneet Tiittaset. Karjalan poika kärsi aluksi sopeutumisvaikeuksista.
– Kielikään ei ollut kuin muilla lapsilla. Minä en aina ymmärtänyt mitä he sanoivat, eivätkä he minua. Koulussa kiusattiin ja painiksihan se meni.
Lapsi kuitenkin sopeutuu aikaa myöten. Eniten vaikeuksia oli vanhemmilla, jotka väkisin joutuivat lähtemään kodistaan täysin eri paikaan ja ilmastoon. Äitinsä kanssa Lauri Utunen vieraili Karjalassa 25 vuotta sitten. Kotitalosta Laitioisten kylässä, Jänisjärven rannalla, oli jäljellä vain pätkä navetan kivijalkaa.
– Se oli äidille kova paikka.
Työuransa Lauri Utunen teki liike-elämän palveluksessa, pääasiassa Oulussa. Utusten yhteinen taival alkoi hiihtoladulta, kun Raahen Seminaarikoulussa opettajaksi opiskellut Multian tyttö sai paikan Vihannista.
– Ei se rakkaus heti roihahtanut, Kirsti-vaimo pohtii.
– Kylläpäs. Sinä vain olet sellainen hidas hämäläinen, että jos se teistä olisi kiinni, oltaisiin vieläkin talvisodassa, Lauri-puoliso väittää.
Avioliittoa humoristisella parilla on takanaan jo 47 vuotta. Poikia on kaksi, lapsenlapsia saman verran. Nuorin polvi on niin ikään kunnostautunut urheilun ja taideaineiden saralla. Lapset asuvat perheineen Oulussa ja Oulaisissa, mutta Utusilla ei ole ollut mitään kiirettä lähteä Vihannista. Kirsti Kahila-Utunen on joutunut pikkuhiljaa jättäytymään luottamustoimista rankan sairasteluhistoriansa vuoksi, mutta miehensä hän toteaa olevan kova osallistumaan yhä kaikkeen, mihin häntä vain keksitään pyytää.
– Kun ei osaa sanoa ei. Niin kauan kai sitä jatketaan kuin nuorena pystytään.
Omaa vanhenemistaan pariskunta ei ole ehtinyt ajatella. Kiirettä kaupunkiin tai kaikkien palvelujen välittömään läheisyyteen ei ainakaan vielä ole.
Yhdistystoiminnan hiipumisesta ja jäsenten ikääntymisestä Lauri Utunen ei osaa olla huolissaan. Nuorempia polvia olisi toki mukava saada mukaan, mutta hänen mielestään järjestystoiminataan hakeutuu mukaan eläkeläisiä siksi, että omat työ- ja perhekiireet ovat takanapäin ja jotakin tekemistä päiviin kaivataan. Myös nuorten lisääntyvää kiinnostusta sota-aikaa ja menetettyä Karjalaa kohtaan hän pitää hienona asiana. Oman jälkikasvunsa kanssa hän tahtoisi vielä tehdä retken Karjalan puolelle synnyinmaisemiinsa.
Luonto ja ympäristö ovat Utusen pariskunnalle tärkeitä ja Lauri Utunen puhuukin mielellään metsien ja luonnonsuojelun puolesta. Hänestä on hienoa, kuinka nuoret ovat valveutuneita esimerkiksi mikromuovisaasteen suhteen. Hän pohtii, että luontoarvoja, roskien keruuta ja kierrätystä pitäisi opettaa lapsille jo päiväkodista lähtein. Eläkeläisille hänellä on luonnon hyvinvointia edistävä kuntoiluvinkki.
– Roska päivässä! Meillä on miljoona eläkeläistä, ja jos jokainen heistä keräisi roskan päivässä, olisi se miljoona roskaa vähemmän luonnossa.
Lauri Utunen kehottaa ihmisiä hakeutumaan luontokokemusta äärelle terveyden edistämisen vuoksi.
– Metsässä kulkeminen laskee verenpainetta, Lauri Utunen huomauttaa.
– Sulla mitään verenpainetta ole, pistää vaimo vastaan.
– Ei niin, kun kuljen siellä metsässä.
Utuset juhlivat yhteisiä 150-vuotisjuhliaan keskiviikkona 18. heinäkuuta klo 18 Vihannin Ukonkantissa. Ammattimuusikoista koostuva sukulaisyhtye viihdyttää vieraita monipuolisella tarjonnallaan Abba-yhtyeen kappaleista gospelmusiikkiin. Juhlissa on kahvitarjoilu. Syntymäpäiväjuhlat ovat kaikille avoimet vapaaehtoisella maksulla. Tuotto lahjoitetaan Vihannin Syöpäyhdistyksen tilille FI21 55160 2200082 01.