Presidentinvaalit ovat ovella, ja ennakkoäänestys alkaa huomenna. Vaalien tunnelma on varsin laimea, mutta kohottaisivatko vaalimainokset sitä hiukan?
Kierros kaupungilla osoittaa, että vaalimainonta on hillittyä. Presidenttiehdokkaiden kasvorivit löytyvät sivistyneesti Härkätorin puiston reunalta Laivurinkadulta.
Lybeckerin opiston graafisen suunnittelun 2. vuosikurssin opiskelijat Marleena Maliniemi ja Topias Tamminen ja heidän opettajansa, lehtori Mira Torvinen-Määttä katsastavat vaalimainokset mainonnallisesta näkökulmasta. Heistä jokaisessa on toivomisen varaa.
–Dramaattinen, toisaalta tylsä. Olisin ottanut pehmeämmän valotuksen kasvoihin, kommentoi Topias Merja Kyllösen mainosta.
–Kuvassa on jämpti ilme, tulee johtajamielikuva. Tavutusvirhe häiritsee: ME-RJA.., sanoo Marleena.
Käy ilmi, että mainostekstin yksi kirjain hukkuu kaulaan. Hyvä punainen väri äänestysnumerossa saa kehuja. Punaista on sopivan vähän, toisin kuin naapurissa, Tuula Haataisen mainoksessa. Se on kauttaaltaan punainen.
–Ensimmäinen kommentti luokassa oli, että tämä on kuin aikakauslehden kansi, kertoo Mira.
Tarkempi tarkastelu osoittaa, että äänestysnumero on Haataisen lanteilla niin kuin missikisoissa. Koskiskelee naisten ääniä, miettii tuomaristo.
Pekka Haaviston mainoksen suurinta puutetta ei tarvitse kauan miettiä: äänestysnumero puuttuu. Edes puoluetta ei mainita.
Valokuva on kuitenkin hyvä. Mainosta hallitseva leijona-emoji kerää arvailuja. Mikä se on? Ei aukea tuomaristolle.
Matti Vanhasen mainos herättää ihmetystä. Kuva kävisi kirjan kanteen. Teksti katoaa kuvaan.
–Miksi hänen päänsä on irrotettu – se on iso kysymys! Onko se sitten se, että haetaan Suomen päämiestä? Tai että hän on ollut pääministeri, pohtii Topias.
–Tykkään silmien rypyistä. Ne symboloivat jotain, sanoo Marleena.
Laura Huhtasaaren mainos on pelkistetty. Siitä löydetään monenlaista piilovaikuttamista: ehkäpä nyt vedotaan alitajuiseen suomalaiseen kansallistunteeseen tuttujen asioiden kautta?
–Elovena ja Pauligin Juhla Mokka tulevat mieleen.. suomalaisia brändejä, pohtii Topias.
Kohta löytyy yhteys supisuomalaiseen Lottoon: numeropallo muistuttaa lottopalloa ja kirjaintyyppi on lainattu Veikkaukselta.
Vaalien nestorin, Paavo Väyrysen mainos ei kerää kehuja graafikon aluilta. Kuva voisi olla parempi, käsin kirjoitettu numero ei näytä hyvältä, eikä kasvoilta löydetä johtajuutta.
Marleenan mielestä mainoksesta ei huomaa, että mies pyrkii presidentiksi.
–On kuin politiikan mattinykänen: kokeillaan kaikkea.
Hänestä on mukavampi katsella hymyilevää kuin totista naamaa.
Rivistön päässä presidentti Sauli Niinistön mainoskuvat herättävät hyväksyvää hyrinää. Kollaasimaiset, presidenttiä luonnollisissa tilanteissa esittävät kuvajulisteet voittavat paremmuusäänestyksessä muiden ehdokkaiden mainokset.
–Mukava katsoa kuvia, joissa tapahtuu jotain, Topias sanoo.
Mutta jotain outoakin löytyy. Ovatko julisteiden pienet eläinkuvat, pöllö ja rauhankyyhky, vaihtaneet vahingossa paikkaa?
–Niillä on menneet linnut sekaisin, epäilee Topias.
Nils Torvaldsin mainosta Raaheen ei ole tuotu. Se herättää kysymyksiä.
Netistä katsottuna mainos näyttää tuomaristosta hyvältä: minimalistinen, erittäin hyvä kuva, jämy johtaja. Mutta aina jotain toivomisen varaakin.
–Numero tönkösti lättästy, huomaa Marleena.