Vaatesuunnittelija ja kouluttaja Aija Rouhiainen puhuu vaatteiden tuunaamisesta kuin matkasaarnaaja. Hän kouluttaa ja luennoi ja lisäksi elää kuten puhuu. Hän ei ole viimeiseen 25 vuoteen juuri ostanut uusia vaatteita.
– Ehkä viisi kappaletta, alusvaatteiden lisäksi, hän sanoo.
Silti hän kulkee tamineissa, joissa hänet pysäytetään kadulla ja kysytään, mitä merkkiä, mistä ostit, mistä noita saa.
Näin käy esimerkiksi mummon vanhassa ulsterissa, jonka hihat hän on tuunannut isoilla mokkanahkaisilla kukonaskel-kuvioilla.
Raahe-opiston järjestämässä tilaisuudessa oli yli 120 kiinnostunutta kuulijaa sille, miten vanhat vaatteet kannattaa käyttää uudelleen.
– Periaatteeni on, etten kirpputoreillakaan osta yli 10 euron hintaista vaatetta.
Tuunaamalla saa persoonallisia ja kestäviä vaatteita.
Rouhiainen muuttaa kulahtaneen t-paidan villiksi luomukseksi purkamalla, leikkaamalla uudelleen ja tekemällä etukappaleen silkkihuivista.
Mustat napit hän ompelee koristekaulukseksi, ja vanhoilla vaate- ja kokomerkeillä hän koristelee pienen käsilaukun.
– Mitä villimpi kuosi, sen yksinkertaisempi malli, on hänen tärkein oppinsa.
Värikäs chenille-saunatakki muuttuu pikkujakuksi ja joustosamettinen aamutakki kotelomekoksi. Silkkisolmioista saa miehelle tai naisellekin hienon huivin.
Mekoissa ja hameissa on aina vuori. sen ei tarvitse olla samanvärinen päällyskankaan kanssa.
– En tykkää alushameista ja mikään ei ole niin sietämätöntä kuin hame, joka tarttuu sukkahousuihin, hän tietää.
Jokainen tietää, kuinka kaappi täyttyy väärän mallisista, väärän tyylisistä ja väärän kokoisista vaatteista. Rouhiainen neuvoo purkamaan ne kappaleiksi ja suunnittelemaan niistä uuden vaatteen. Farkuista tulee jakkupuku tai mekko. Miesten puvuntakista keeppi tai liivihame.
Hän yhdistää rohkeasti eri kankaita, muokkaa mallit itselleen sopiviksi. Siihen hän tarvitsee vain muutamaa peruskaavaa. Koristeluun hän käyttää tereitä, nappeja, vetoketjuja ja niittejä.
Tärkeintä Rouhiaisen mielestä on kuitenkin ekologisuus: Se, että laadukkaat kankaat ja materiaalit saavat uuden elämän, eivätkä ole lisäämässä jätelasteja ja hiilijalanjälkiä. Muotiteollisuudella on maailman toiseksi suurin hiilijalanjälki öljyteollisuuden jälkeen.
Pikamuotia ei turhaan valittu vuoden turhakkeeksi viime vuonna.
Rouhiainen muistuttaa, että suunnitteleminen ja ompeleminen on hyväksi myös aivotoiminnalle ja saattaa ehkäistä jopa muistihäiriöitä.
Hän kannattaa myös suutareita ja käyttää kuluneet ja rikkinäiset kengät korjautuksella.
Hän kertoo myös käyttävänsä pesuloita, sillä silkki ja villakankaiden pesu vaatii ammattitaitoa. Usein miesten puvut on tehty laadukkaita kankaista, kuin puvun pesettää siitä saa mahtavaa materiaalia myös naisten vaatteisiin.
– Parhaat ideat saan tarkkailemalla ihmisten pukeutumista matkoilla ja istuessani kahviloissa.
Miksi?
Joka sekunti kärrätään yksi kuorma-autolastillinen vaatteita kaatopaikalle
Muotiteollisuus tuottaa 10 prosenttia maailman hiilidioksidipäästöistä.
Vaateteollisuudella ja vaatteilla on toiseksi suurin hiilijalanjälki heti öljyteollisuuden jälkeen. Lento- ja laivaliikennekin jäävät vaatteista jälkeen.
Ennen 1990-lukua valmistetut materiaalit ovat huomattavasti korkealaatuisempia kuin sen jälkeen valmistetut.
Yhden puuvillaisen t-paidan vesijalanjälki on 2 700 litraa.
