Vaih­te­le­va hyt­tys­ke­sä

Elämme parhaillaan varsin vaihtelevaa hyttyskesää. Hyttysten määrä voi vaihdella pienelläkin alueella suuresti, mikä johtuu toukokuisesta pitkästä hellejaksosta.

– Sinä aikana hyttysen kehittyminen munasta aikuiseksi tapahtui sukkelaan. Jos hyttyset ovat ehtineet kehittyä lammikosta, voi niitä olla runsaasti. Ja on selvää, että kun kehittyminen oli näin nopeaa, kuoriutuminen tapahtuu yhtäaikaisesti, joten hyttysiä voi olla yhtäkkiä hetkellisesti valtavia määriä. Mutta varmasti juhannuksena näitä ystäviä piisaa siellä, missä lammikot eivät ole kuivaneet. Hyttysen lentoaika kestää noin kolmisen viikkoa, ja pitää muistaa, että on olemassa noin 40 hyttyslajia, joista osa kuorituu myöhemmin. Kevätkesän kosteus on ratkaisevin tekijä koko hommassa, eli jos ei ole tarpeeksi kosteaa, ei ole paljon hyttysiä. Jos taas on ollut kosteutta, ja lammikot ovat säilyneet, sitten niitä on, hyönteistutkija Reima Leinonen Kainuun Ely-keskuksesta kertoo.

Sää vaikuttaa paljolti siihen, kuinka pitkään hyttysten ininää kuullaan tänä kesänä.

– Aina on kylmiä poterioita, mistä otukset tulevat ulos. Mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä myöhemmäksi se ajoittuu. Jos jatkuu niin, että on lämmintä ja kosteaa, voi tulla myös vähälukuinen toinen sukupolvi. Se ei kuitenkaan ole koskaan sellainen kuin ensimmäinen sukupolvi.

Vain naarashyttyset imevät verta, kun taas koiraat keskittyvät Leinosen mukaan ihan muuhun.

– Koiraat välittävät meistä piut paut. Ne imevät vain kukkien nektariinia ja parittelevat naaraan. Ininällä on tässä suuri merkitys, sillä koiras tunnistaa saman lajin taajuudesta, Leinonen valottaa.

Naaraat paikantavat ihmisen pääasiassa hajuaistinsa avulla. Ne etsivät uhrinsa hengityksen hiilidioksidin, ihon lämmön ja tuoksun perusteella. Mutta mikä selittää sen, että hyttyset kiinnostuvat joistakin ihmisistä toisia enemmän?

– Pintaverenkierron kiivaus on yksi juttu. Toisilla se on kivaampaa kuin toisilla. Kaikki ovat yksilöllisiä, mitä coolimmin pystyt olemaan paikallaan, sen vähemmän ne ovat kiinnostuneita. Hiilidioksidi on se, millä ne löytää meidät, mutta hengittämättä emme voi olla. Pintaverenkiertoon voidaan kuitenkin vaikuttaa, jos riehutaan ja hypitään, pintaverenkierto kiihtyy. Ja kun hikoilemme, ne haistavat meidät.

Hyttysiä on useita kymmeniä eri lajeja, jotka kaikki ovat pistäviä. Mutta kuitenkin vain muutama niistä on kiinnostunut ihmisen verestä.

– Ihmisiä rasittaa pääsääntöisesti 3-5 lajia. Metsä-, taika-, korpi- ja lännenhyttynen ovat niitä yleisimpiä. Kaikki osaavat pistää, mutta osa ei ole kiinnostunut meidän verestä. Osa käyttää muiden nisäkkäiden tai lintujen verta, eivätkä ne välttämättä tarvitse veriateriaa, vaan voivat lisääntyä ilman sitäkin, Leinonen kertoo.

Hyönteistutkija muistuttaa, että jos hyttynen on jo päässyt iholle ja iskenyt kiinni, tulisi sen antaa suorittaa imeminen loppuun asti. Siinä tapauksessa kutinan pitäisi helpottaa nopeampaa.

– Aika moni väittää, että jos rämäyttää hyttystä heti, kun se ensimmäisen kerran pistää, imukärsä katkeaa sinne ja se kutittaa enemmän.