Kun Irmeli ja Heikki Pelttari istahtavat penkille ja aloittavat saunavihtasavotan, ei siinä suunnitella ja mietiskellä, siinä tehdään.
Rutiini on pariskunnalla kova. Kädet eivät tee yhtään turhaa liikettä.
Irmeli latoo kaunislehtisiä rauduskoivun oksia toiseen käteensä viuhkamaiseen muotoon. Kun niitä on noin puolen vihdan verran, hän kääntää kimpun toisinpäin ja jatkaa latomista. Vihdan keskelle hän asettelee hieskoivun oksia.
– Hieskoivusta tulee se hyvä koivun tuoksu. Rauduskoivu ei tuoksu. Vihdan keskelle voi myös laittaa suopursun – siitä tulee vihtaan ihana suon tuoksu, Irmeli sanoo.
Oksat asetellaan vihtaan nurja puoli päällepäin. Näin lehdet eivät tartu ihoon ja sauna pysyy puhtaampana.
Heikki kuorii nuoresta, noin 80-senttisestä versosta sidevärkkiä. Reittä vasten on tukkisaappaan varsinahan palanen, ettei mene puukko jalkaan. Sitten hän alkaa kiertää sitä kunnon kierteelle.
Irmeli ravistelee vihtaansa, koevihtaisee sillä muutaman kerran ja ojentaa Heikille sidottavaksi. Sideverso työnnetään vihdasta läpi, pyöräytetään pari kertaa varren ympäri ja kiristellään.
Heikki lisää kierrettä ja tekee peukalon avulla sievän solmun ja kiepin, johon toinen vasta kiinnitetään.
Valmis vihta on litteä ja pyöreä kuin leipäpelkka tai kampela.
Hetki on juuri oikea tehdä saunavihtoja talven varalle. Paras aika päättyy huomenna eli vielä tänään juhannusaattona ehtii tehdä talvivastat.
– Viikko mustasta kuusta eli uudesta kuusta ja kolme päivää on vihtantekoaika vanhan kansan mukaan. Seuraava musta kuu on heinäkuun 13. päivänä. Siitä eteenpäin on kolme päivää aikaa tehdä vihta, Pelttarit sanovat.
Tuore vihta ei kestä kuumaa vettä eikä kiukaalla makuuttamista. Kiukaalle kannattaa varata erikseen oksia tuoksuttelua varten.
– Vihtaa ei pidä viedä kuivana lauteille. Ennen saunomista se upotetaan lehdet edellä väljään ja viileään veteen, sankoon tai saaviin, pariksi tunniksi. Muuten se kuivuu ja käpristyy
Kuivana hankittu vihta taas tarvitsee kuumaa vettä. Se laitetaan kuumaan, vaikka kiehuvaan veteen pariksi tunniksi ja annetaan olostua siellä veden jäähtyessä hitaasti.
Kuivattua vihtaa kestää vähän käyttää kiukaallakin, se pehmentää sitä.
Tuoreen vihdan voi kietaista tuorekelmuun ja pistää pakastimeen. Kun sen sieltä jouluna kaivaa, sen annetaan sulaa kaksi tuntia huoneenlämmössä.
Vihta säilytetään pimeässä paikassa, vaikka varastossa tai ulkorakennuksessa. Pakkanen ei haittaa, mutta valo sitäkin enemmän.
Hyvällä vihdalla voi saunoa viisi–kuusi kertaa, niin kauan kuin lehdet pysyvät
Tänä vuonna koivujen oksat ovat harvoja. Talvi oli kova ja koetteli koivuja. Pakkanen vei niin sanotusti mehut puista ja kuivatti oksia.
Viime kesänä vihta syntyi vähemmistä aineksista, nyt tarvitaan nelisenkymmentä oksaa.
– Viime talvi oli omituinen. Koivuissa on paljon kuivia oksia. Nyt ei tule niin tuuheita vihtoja kuin viime kesänä, Heikki sanoo.
Pelttarit eivät harrasta vihdanteossa oksien riipimistä. He kaatavat koko puun. Runkokin tulee hyötykäyttöön – siitä saa polttopuita.
Mökkitontilla humisee kaunis vihtakoivikko, josta riittää varmasti oksia vastoihin loppuiäksi. Oikein komeasta koivusta syntyy kolmisenkymmentäkin vihtaa.
Koivunlehdissä on saponiineja, jotka toimivat kuin mietona saippuana ja auttavat hellävaraisesti pesemään iholta rasvaa ja likaa. Varsinkin rauduskoivu on hyvä kutinan poistaja ja on pinnaltaan karkeampi kuin hieskoivu.
Jotkut lisäävät vihtaansa katajanoksia, jotka vilkastuttavat verenkiertoa vielä koivuakin tehokkaammin.
Koivunlehtien tuoksun saa aikaan eteerinen öljy, joka ehkäisee tulehdusta ja lievittää kipuja. Saunavihtaa käytetään siis kutiavien kuolleiden ihosolujen poistamiseen, puhdistautumiseen ja lihas- ja nivelkipujen lievittämiseen.
Heikki harrastaa saunassa myös kuhnekylpyjä vihdan kanssa. Pariskunnalla kuluu parikymmentä vihtaparia vuodessa.
– Käytämme saunoessa myös hunajaa. Ensin voidellaan iho hunajalla päästä varpaisiin. Istutaan saunassa suhteellisen viileässä parikymmentä minuuttia ja sitten aletaan heittää löylyä. Hunaja alkaa valua pikku hiljaa pois ja kun lämpöä on 80–90 astetta, aletaan vihtoa, Irmeli vinkkaa.
Pelttarit ovat olleet tuttu näky Naistenmessuilla ja monilla markkinoilla. Tänä vuonna he aikovat tulla vihtoineen vain Naistenmessuille kaupantekoon.
Vihdanteon he ovat opetelleet itse, kantapään kautta.
– Kerran ladottiin vihdat orteen liian tiiviisti, niin ne homehtuivat. Kuivina niitä voi sitten asetella tiiviistikin. Ja kerran veimme ison kasan paksuja oksanippuja ulkorakennukseen, niin ne paloivat. Aivan tuoreet oksat. Nipun keskellä oli lämmintä varmaan 80 astetta ja lehdet olivat palaneet ruskeiksi, pariskunta kertoo.