Sanonta ”urheilija ei tervettä päivää näe” pätee liian hyvin Pattijoella asuvaan Jussi Honkaan. Moottorikelkalla snowcross-kisoissa ajanut Honka loukkaantui vakavasti seitsemän vuotta sitten Venäjällä käydyssä kilpailussa. Hän kävi sillä hetkellä lähellä kuolemaa, mutta mies selvisi ja pääsi taas hyvään kuntoon.
Vuonna 2017 helmikuussa Honka teki paluun snowcrossin pariin Oulussa Stadion Snowcross -tapahtumassa.
– Se palo kasvoi enemmän ja enemmän, ja päätettiin vuonna 2017, että käyn ajamassa yhden kisan. Pääsin finaaliin toiseksi parhailla pisteillä. Kaaduin finaalissa kakkospaikalta, joten se jäi kesken. Mutta se ei haitannut, olin yhtä hymyä kisan jälkeen, sillä oma tavoite oli täyttynyt, että sain ajaa taas kilpaa ja nauttia tekemisestä, Honka muistelee.
Tässä vaiheessa kaikki näytti hyvältä. Honka oli palannut lajin huipulle ja edessä häämötti lupaava tulevaisuus.
Mutta asiat eivät aina mene, kuten on suunniteltu. Viikko kisan jälkeen hänet vietiin työpaikalta SSAB:lta ambulanssilla Oulun yliopistolliseen sairaalaan.
– Sain aivoinfarktin, se oli seurausta Oulun kaatumisesta. Retkautin päätä siellä Oulussa. Menikin pitkä pätkä, että sain sen jälkeen taas ukkelin kuntoon. Loppuvuosi 2017 siinä menikin itseä kuntoutellessa.
Tässä olisi jo monelle urheilijalle sen verran paljon loukkaantumisia, että ura päättyisi siihen. Mutta Honka halusi vielä tulla takaisin ja kilpailla. Viime vuoden keväällä mies oli niin hyvässä kunnossa, että päätti lähteä ajamaan Tornioon SM-osakilpailua. Hän oli koko kilpailun toinen, joten paluu huipulle oli jälleen tapahtunut.
– Tuntui ihan mahtavalta, varsinkin toisen erän voittaminen. Siellä oli mukana kovia ukkoja, jotka olivat tehneet koko ajan töitä sen eteen. Itse olin kuitenkin ollut seitsemän vuotta sivussa. Oli käsittämättömän hieno fiilis, Honka muistaa.
Sen jälkeen hän meni taas Ouluun samaiseen tapahtumaan, jossa oli kaatunut edellisvuonna. Hän oli treeneissä nopein kuski, kunnes huono onni astui jälleen kuvioihin.
– Ajoin jäähdyttelykierrosta, kun yksi ruotsalaiskuski oli nopealla kierroksella. Hän laskeutui hyppyristä suoraan minun ohjaustangon päälle. Minun käsi jäi sen suksen ja minun ohjaustangon väliin. Pikkurilli ja nimetön sormi roikkuivat ihan lötkönä alaspäin, mutta minulla olisi ollut hirveät ajohalut, ja tiesin, että olin älyttämän nopea. Ajoin ambulanssille ja sanoin, että repikää sormet suoraan, kun ei tuntunut vielä niin paljon kipua.
Koska kilpaileminen on verissä, Honka ei jättänyt hommaa Oulussa siihen.
– Kipu rupesi olemaan tosi kova, ja kerkesin jo päättää, että leikki jää kesken, mutta ajohalut voittivat kivun siinäkin vaiheessa. Ajoin ekan erän, jossa olin kakkonen. Tuntui että itku tulee, kun kipu oli niin kova aina kun tulin alas hypyistä. Sitten lähdettiin kuvaamaan käsi. Pikkurilli oli vain pois paikaltaan, mutta nimetön oli ihan irti poikki, Honka kuvailee.
Käsi leikattiin, jonka jälkeen kuntoutuminen sujui nopeasti. Hän sai lääkäriltä luvan lähteä ajamaan Himoksella järjestettyyn kauden päättävään SM-osakisaan.
– Siellä huomasin, että käsi ei ollut ajokunnossa. Jouduin ajamaan tosi varovasti ja kaaduin pari kertaa aika pahasti. Toisessa kaatumisessa kelkan ohjaustanko upposi reiteen ja reisilihas repesi seitsemän senttiä. Siihen päättyi se talvi.
Ja siihen saattoi päättyä koko Hongan snowcross-ura. Moottorikelkkailua mies ei kuitenkaan ole jättänyt. Tälläkin hetkellä hän rakentelee tallissaan uutta kisakelkkaa, mutta sillä olisi tarkoitus ajaa kelkkaenduroa.
– Minulla on ollut salaa haaveena, että jos saan kelkan valmiiksi ja kilometrejä alle, ajaisin kauden viimeisen SM-kisan Sallassa. Se on vielä kysymysmerkkinä, loppuuko aika kesken. Katsotaan josko ensi talvena ajaisi muutaman kisan, Honka hymyilee.
Enduro kuuluu vahvasti myös miehen tulevaan kesään. Jo viime kesänä hän ajoi SM-osakilpailussa viidenneksi maastopyöräendurossa, mutta tulevana suvena tarkoitus on kiertää viisi osakilpailua. Se on ainakin aavistuksen rauhallisempaa kuin moottorikelkalla kisaaminen.
– On se totta, että kilpaileminen on verissä. Tuo on se juttu, mitä odotetaan kovasti. Koko talven olen tehnyt lujasti töitä ja kehittänyt fysiikkaa. Se on yksi syy, miksi olen ollut nyt sivussa kelkkahommista, koska haluan olla ehyenä kun kausi alkaa kesällä, ettei sen takia anna muille tasoitusta, Honka miettii.
Venäjällä sattunut vakava loukkaantuminen pisti Hongan elämänarvot aika lailla uusiksi.
– Elän hetkessä tosi vahvasti. Mitä vakavampaa sattuu, oppii elämää arvostamaan ihan eri lailla. Aika paljon pitää tulla lunta tupaan, että alkaisin mököttää. Toki tulee niitä huonojakin päiviä, mutta aika joutuisasti ajatukset kääntyvät siihen, miten nämä asiat oikeasti olikaan, eli minähän olen ihan kunnossa ja hengitän. Sen tajuaa, että täällä ei olla kuin kerran, ja lento voi loppua milloin vain. Haluan ottaa kaiken mahdollisen irti tästä, ja olenkin elänyt sen mukaan, 33-vuotias perheenisä kertoo.
Jussi Honka
Pattijoella asuva 33-vuotias urheilija.
Kilpaillut runsaasti moottorikelkkailussa snowcrossissa, mutta on jättänyt sen lajin taakseen.
Aikoo kilpailla jatkossa endurossa niin moottorikelkalla kuin maastopyörälläkin.
Uusioperheeseen kuuluvat avopuoliso sekä neljä lasta, joista nuorin syntyi viime elokuussa.
Töissä SSAB:n Raahen tehtaan nauhavalssaamolla mekaanisen kunnossapidon työnjohtajana. On myös yrittäjänä Jussi Honka Oy -nimisessä yrityksessä.