Vuosi 1987. Teini-ikäinen Mare Jatkola kavereineen innostuu aivan uudesta urheilulajista, skeittauksesta. Äiti keksii ehdottaa, että muutaman vuoden tyhjänä ollut Pyhäjoen valistustalo voisi olla tarpeeksi suuri poikien harrastukselle.
–Tultiin tänne vielä saman iltana, Mare Jatkola nauraa kolmekymmentä vuotta myöhemmin.
Sittemmin skeittaukselle saatiin lupa silloiselta nuorisoseuran puheenjohtaja Martti Tuikkalalta. 90-luvun alussa elettiin Valikkarin skeittihallin kultakautta. Vastaavanlaista lämmintä skeittauspaikkaa ei muualta löytynyt.
–Silloin tänne saapui porukkaa Oulua ja Kalajokea myöten, muistelevat paikan konkarit Jarmo Kapakka, Tuomas Höglund ja Mika Takalo.
2000-luvulla toiminta hiipui, kun vakioporukka aikuistui ja muutti opiskelemaan, kuka mihinkin päin Suomea. Valikkari on kuitenkin paikka, johon on tapana palata pitkienkin matkojen päästä.
–Tämä on monelle sellainen ”pyhiinvaelluspaikka”, kertoo Helsingistä asti valikkaria juhlistamaan saapunut Höglund.
Nykyisin Valikkarilla käy paikallisia nuoria, lapsia ja aikuisiakin päivittäin ikähaitarilla kymmenestä neljäänkymmeneen. Paikan nykyinen rapistunut kunto kuitenkin mietityttää skeittiporukkaa.
–Jos saataisiin uusi katto, Jarmo Kapakka toivoo.
Vihreää valoa paikan kunnostukselle näyttää Pohjois-Pohjanmaan Nuorisoseurojen liiton puheenjohtaja Timo Nevanperä.
–Tämä on säilyttämisen arvoinen paikka, Nevanperä arvioi.
Historiallisen ja kansallisen arvon lisäksi vaakakupissa painaa rakennuksen nykyinen käyttöarvo.
Nuorisoseurojen liitolla on osoitettavissa olevia määrärahoja juuri vastaavanlaisia projekteja varten.
Timo Nevanperä luo katseensa valistustalon heikkoon kuntoon päässeeseen kattoon. Sen tila arveluttaa, mutta Nevanperä on toiveikas.
–On tässä kunnostettu kurjempiakin kohteita.