Va­paal­le siir­ty­vä kir­jas­to­vir­kai­li­ja Auli Le­pis­tö: "Nyt saa lukea mitä hu­vit­taa"

Kirjastovirkailija Auli Lepistöllä on ensi tiistaina viimeinen työpäivä. Sitten alkaa ansaittu vapaa.

-Ensi keskiviikkona kalenteri on tyhjä, taidan silloin kääntää vain kylkeä. Torstaille ja perjantaille on jo menoa, hykertelee Auli kirjaston prinsessan kanssa. Näyttelytoiminta on ollut rikastuttava ja tärkeä osa kirjastoa. Auli kävi Reino Rajalan Koivu ja tähti -näyttelyn läpi ajatuksen kanssa yksinään. Se kolahti.
-Ensi keskiviikkona kalenteri on tyhjä, taidan silloin kääntää vain kylkeä. Torstaille ja perjantaille on jo menoa, hykertelee Auli kirjaston prinsessan kanssa.
-Ensi keskiviikkona kalenteri on tyhjä, taidan silloin kääntää vain kylkeä. Torstaille ja perjantaille on jo menoa, hykertelee Auli kirjaston prinsessan kanssa.

Siikajoen Komppalinnan lähikirjaston ikkunoista näkyy Gumeruksen koulun tyhjä pihamaa. Lapset ovat syyslomalla ja ikään kuin sen kunniaksi taivas pudottaa muutaman, haikean lumihaituvan.

Koululaiset ovat olleet kirjastovirkailija Auli Lepistön suurin asiakasryhmä.

–Olen saanut seurata heidän elämäänsä eskarista ysiluokalle. Usein muualla liikkuessani kuuluu jostakin "kirjastotäti, mitä sää täällä teet?", Auli hymyilee.

Koululaispäivinä kirjasto on kaikkea muuta kuin hiljainen paikka. Silloin kirjasto täyttyy äänestä, kirjoja kannetaan ovesta valtaisia määriä ja Aulille heitellään kysymyksiä maan ja taivaan väliltä.

Lauri Palosaari tuli helmikuussa 1973 hakemaan Aulia kotoa asti töihin.

Kirjasto toimi silloin Gumeruksen koulussa, nykyisessä musiikkiluokassa. Lauri oli lähdössä armeijaan ja tuttu Ylipään tyttö pääsi tuuraajaksi.

Töihinhaku sattui kreivin aikaan, sillä Auli olisi saattanut suunnistaa keittiöalalle. Hän oli vasta käynyt Limingassa emäntäkoulun.

Auli ei vieroksunut kirjoja ja hyvällä alulla ollut lukuharrastus kasvoi entisestään.

–Kyllä, olen lukenut kirjoja työaikana. Alkuaikoina oli joskus iltaisin niin hiljaista, että ehti vähän lukeakin. Luin dekkareita, sotakirjoja ja historiaa. Ja pitihän ne Anni Polvatkin lukea.

Lauri palasi armeijasta ja Auli kävi tekemässä mutkan maailmalla.

Jonkin aikaa Aulin emäntäkouluopeille oli käyttöä, kun hän työskenteli Unikko-tuotteella ompelijana.

Kun Lauri sitten lähti kirjastosta Rautaruukille, tuli paikka auki.

Auli valittiin sivutoimiseen tehtävään sillä edellytyksellä, että hän opiskelee työn ohessa.

–Kortistojärjestelmä piti opetella tarkkaan, kaikki pilkut ja pisteet ja välilyönnit ja lyhennykset.

Jos jonnekin muualle tulikin ajatuksissa välillä hippuiltua, asettui Aulin kirjastovirkailijan työ uomaansa Komppalinnan valmistuttua 1989. Vaatimaton koulukirjaston kokoelma kannettiin pihan yli riemusaatossa uusiin, komeisiin tiloihin.

–Tilaa oli niin paljon, että se tuntui ihan hullulta. Tyhjiä hyllyjä oli hirveästi, mutta ovat ne vuosien mittaan täyttyneet.

Oli kunnon lukusali, saatiin musiikkiaineistoa, tietokirjat saivat enemmän tilaa ja kaiken sai selkeästi esille. Näyttelytoiminta oli aivan uusi ulottuvuus.

–Näyttelytoiminta alkoi voimalla, kun Anneli Karista tuli Siikajoen kulttuurisihteeri. Se oli aktiivista – ja muutenkin kirjasto osallistui moniin tapahtumiin.

Asiakaspalvelu on Aulin mielestä tärkeintä kirjastovirkailijan työssä.

Pienessä kunnassa tiskin takana oppii tuntemaan väkensä ja heidän mieltymyksensä.

Kun vielä itse lukee ahneesti ja kuuntelee asiakkaiden lukukokemuksia, on helppo suositella tietylle ihmiselle tiettyä luettavaa. Osa asiakkaista tulee ovesta ja sanoo: "Anna mulle jotakin luettavaa".

–Hankinnat on tehty asiakkaita ajatellen. He lukevat kaikenlaista, mutta jännityskirjoja ja muistelmia kysytään paljon.

Aulia näkee jatkossakin kirjastossa, asiakkaana. Pitkän vapaan koittaessa Aulilla riittää enemmän aikaa neljälle lapsenlapselle, Puistolassa asuvalle 93-vuotiaalle äidille ja tietenkin käsitöille.

Ilmoita asiavirheestä