Venäjä häm­men­tää ja he­rät­tää ky­sy­myk­siä

Kun Venäjällä maa tömähtelee, meillä se järisee.

Siksi on tärkeää, että on joku taho selittämässä ja avaamassa Venäjän poliittisia tilanteita ja ylipäätään venäläisiä tilanteita suomalaisille. Aleksanteri-instituutti on totuttu näkemään juuri tässä selittäjän roolissa, auttamassa meitä ymmärtämään isoa naapuriamme.

Instituutin johtaja, professori Markku Kangaspuro rohkaisee tutustumaan venäläisiin arkitasolla, sillä juuri tämä venäläinen arkitodellisuuden ymmärtäminen on monelle suomalaiselle outo asia.

– Viekää ne saunaan ja katsokaa mitä ne ovat, Kangaspuro naurahtaa.

Toki kulttuurisia eroja on, mutta Kangaspuro toteaa suomalaisten olevan venäläisten kanssa enemmän samankaltaisia kuin monen muun Euroopan maan väen kanssa.

Kummassakin maassa tempaistaan helposti kirkkaat napanterit ja lauletaan kaihomielisiä lauluja.

Sienestys, marjastus, kalastus ja metsästys yhdistävät voimakkaasti niin venäläisiä kuin suomalaisiakin. Sauna lämpiää rajan molemmin puolin.

– Luontosuhde on vahva molemmissa maissa. Koulutusta arvostetaan myös hyvin paljon sekä Venäjällä että Suomessa. Paljon on yhteistä.

Pelot ja ennakkoluulot Venäjää kohtaan ovat Kangaspuron mielestä täysin ymmärrettäviä.

– Takaraivossa on edelleen pelkoa, että sieltä hyökätään. Venäjähän on viime vuosina näyttänyt, että sen sotilaallinen voima on vahvistunut ja että se on valmis käyttämään sitä päämääriensä ajamiseen.

Kovan turvallisuuden kysymykset ovat pysyneet esillä tiedotusväleissä Ukrainan kriisin jälkeen. Sotilaallinen jännite kiristyi selvästi Itämeren alueella ja Venäjän ympärillä.

Kriisin tuoma sanktiopolitiikka Venäjää vastaan tuotti myös Suomelle identiteettikriisin.

– Olimme tottuneet asettamaan itsemme pienen, puolueettoman maan osaan. Nyt ensimmäisen kerran toisen maailmansodan jälkeen astuimme selkeästi Venäjää vastaan sanktiopolitiikalla. Silloin piti perustella tilannetta Ukrainalla, mutta keskusteluun nousi myös piileviä pelkoja ja visioita Venäjän vaarallisuudesta. Ulkopolitiikan peruskysymyksiä on se, miten merkittävä uhka Venäjä on ja onko Natoon liittyminen oikea ratkaisu.

Kuten kaikissa peloissa, Venäjänkin kohdalla kyse on myös siitä, että kun toinen tuntuu vieraalta, sitä katsotaan aina välimatkan päästä.

Suomeen kiinnitetään Venäjällä todella vähän huomiota.

– Suomen näkyminen on alueellista: Muurmanskissa, Karjalassa, Leningradissa ja Pietarissa ollaan kiinnostuneita Suomesta. Kun mennään vähän kauemmas, ei talvisodasta tiedetä mitään.

Kulttuurinen ja poliittinen pääoma yya-ajalta on johtanut siihen, että Suomi on perinteisesti esitetty Venäjällä ystävällismielisenä länsimaana, eikä se käsitys ole juurikaan horjunut.

Valeuutiset osataan Kangaspuron mukaan Suomessa aika hyvin tunnistaa.

– Suomen vahvuus on se, että meillä on keskimääräisesti Eurooppaa ja koko länttä ajatellen aika hyvä yleisymmärrys siitä mitä Venäjällä tapahtuu ja osaamme tulkita sitä.

Eniten petrattavaa meillä on venäläisen arkipäivän ymmärtämisessä. Turistikynnys Venäjälle on höylätty matalaksi, mutta keskusteluyhteys venäläisten kanssa vähäistä, koska ei osata kieltä.

Uutisointikin on hyvin Kreml-keskeistä.

– Tiedämmekö miten tavalliset ihmiset elävät ja miksi he Putinia kannattavat? Ihmisten arkipäivän elämä ja heidän toimintansa ja ajattelutapansa logiikka on toinen merkittää osuus Venäjän todellisuutta Kremlin lisäksi.

Venäjällä on otettu viime vuosina monessa asiassa edistysaskeleita.

Miehet eivät enää kuole 55-vuotiaina, kuten tapahtui heti Neuvostoliiton romahduksen jälkeen.

Alkoholin kulutuksessa on länsimaistuttu – siirrytty väkevistä miedompiin, jolla on suora vaikutus kansanterveyteen.

– Talouden mittareilla Venäjän bruttokansantuote ja ihmisten tulotaso on kasvanut hirveästi. Joka kuukausi saadaan palkkaa, joka maksetaan rahana eikä vessapaperirullina, kuten 90-luvulla saattoi käydä.

Osa ihmisistä matkustelee, käy ulkomailla ja tuo vaikutelmia ja ajatuksia oman maan uudistamisen tarpeista.

Taloudessa on silti isoja rakenteellisia ongelmia, kuten eläkkeen nostamisessa.

– Ei ole rahastoituja eläkkeitä, vaan ne joudutaan maksamaan valtion budjetista. Tuotantoon investoidaan liian vähän, samoin koneiston uusimiseen. Hyvinvointivaltion peruskysymykset on osittain ratkaisematta: maksavatko ihmiset itse terveydenhuoltonsa vai yhteiskunta? Pitääkö maksaa yliopisto-opinnoista ja pääseekö opiskelemaan rahalla vai lahjakkuudella?