Suomi on harvaanasuttu maa. Siksiköhän minulla on ollut harhakuva, että kaikilla suomalaisilla on jonkinasteinen suhde luontoon. Tosin tämä usko alkoi rakoilla jo 90-luvulla, kun nuori kollega ei tiennyt, oliko pihalla taapertanut lintu varis vai harakka. Samoihin aikoihin tajusin, että kaikki koululaiset eivät enää tunnista puolukan- ja mustikanvarpuja.

Pikkuhiljaa olen ymmärtänyt, että kyseessä on paljon laajempi ja monisäikeisempi muutos kuin arkisten lajien tunnistamattomuus. Ollaan maaseudullakin totuttu kaupunkimaiseen asumistapaan. Eletään rakennetussa ympäristössä ja monen elämässä sisäliikunta-aktiviteetit ovat syrjäyttäneet luonnossa liikkumisen.