Sanna Talus tallentaa Vihannin kotiseutuyhdistyksen arkiston valokuvia digitaaliseen muotoon viidettä kesää.
Työ on loppusuoralla ja Sanna uskoo, että kun hänen työsuhteensa elokuussa loppuu, kuvat on kaikki sähköisessä muodossa. Sannan palkkaukseen kotiseutuyhdistys on saanut rahat Museovirastolta.
Kuvat on säilötty kirjekuoriin ja albumeihin. Osassa on tietoja, osassa ei. Välillä Sanna joutuu leikkimään salapoliisia selvittäessään keitä kuvissa on, missä ja missä tilanteessa. Tunnistusapuna Sanna käyttää muun muassa kyläkirjoja, veteraanimatrikkelia ja myös kirjaston henkilökuntaa.
Sanna on koulutukseltaan filosofian maisteri ja opiskellut pääaineenaan yleistä historiaa. Historian opiskelu opetti etsimään tietoa ja yhdistelemään sitä.
–Suurin osa valokuvista on henkilökuvia. Niistä näkee, että kuvanottaminen on ollut juhlahetki. On vakavia hääkuvia ja juhlallisia henkilökuvia, Sanna sanoo.
Työ sujuu pääpiirteissään näin: Sanna katsoo kuvasta tiedot, skannaa kuvan skannerilla, pienentää kuvan sopivaan kokoon ja siirtää kuvan tiedot excel-taulukkoon.
–Tämä on mielenkiintoista työtä. On kiinnostavaa etsiä tietoja kuviin. Todella hyvä asia on se, että sukututkijat saavat tämän tietokannan avukseen.
Sanna tekee juuri sitä perusarkistointityötä, jonka uusi, valmisteilla oleva tietosuojalaki tuntuu vaarantavan. Jos laista ei tule liian tiukkaa, tulee tämäkin kuva-arkisto saamaan innostuneita tutkijoita.