70-vuotias Vihannin kotiseutuyhdistys juhlii tällä viikolla ja koko ensi viikon. Juhlan suurin aihe on vuosikymmenten aikana tehty työ.
Istumme Vihannin kotiseutuyhdistyksen puheenjohtajan Helena Taluksen kanssa Hietalankantin tuvassa. Ikkunasta näkyy, kun sorsaemo vetää poikasletkaa perässään Kirkkojärven lumpeikossa.
Olemme samalla vihantilaisen kotiseututyön ytimessä: vieressä kohoaa tuulimylly, joka on saanut Tuomas Hautajoen tekemät ja talkoovoimin paikoilleen asennetut uudet siivet. Hietalankantin, Ukko-Pekan, Uhtuan- ja Mikkelänkantin muodostamaa pihapiiriä voi yhteisesti nimittää sanalla "kotiseutukeskus".
Tältä näyttää Helenan kotiseutu.
–Vihantilaisuus tarkoittaa minulle sekä synnyin- että kotiseutua. Ajattelen kotiseudun paikaksi, jossa kuluu suurin osa elämästä ja jossa tekee työnsä, Helena sanoo.
Hän ottaa vertailukohdaksi omat vanhempansa. Isä tuli Savosta Nilsiästä ja äiti Etelä-Pohjanmaalta Kauhajoelta. Kumpikin tekivät työtä ja asuivat Vihannissa yli 70 vuotta – ja lähtivät tästä maailmasta vihantilaisina.
–Vihannissa on edelleen paljon ihmisiä, jotka eivät ole juurtuneet tänne, eivätkä koe Vihantia kotiseudukseen, vaikka olisivat asuneet täällä kymmeniä vuosia. Ihan päinvastaisiakin vihantilaisia on paljon, muualta tulleita, jotka osallistuvat aktiivisesti kaikenlaiseen toimintaan.
70 vuotta täyttävä Vihannin kotiseutuyhdistys juhlii koko ensi viikon. Vesihelmiviikko alkaa jo ylihuomenna runokurssilla, jonka teema Kotiseutusi kuva sanoiksi istuu hyvin juhlaviikolle.
Viikkoon mahtuu tansseja, bändi-iltaa, Loivien Laulujen konserttia, koululauluja, bingoa, kansanlaulukirkkoa ja vaikka mitä.
Yhdistyksen 70-vuotisjuhlaa vietetään sunnuntaina 30. heinäkuuta. Päivä alkaa juhlamessulla Vihannin kirkossa. Juhlapuhujaksi saapuu Pirjo Karhu Kotiseutuliiton hallituksesta. Juhlassa kuullaan monia musiikkiesityksiä ja 70-vuotishistoriikki Merja Honkakoskelta.
–Juhlimme sitä, mitä on saatu aikaan 70 vuoden aikana. Paljon on tehty hyvää ja ennen kaikkea valtavat määrät talkootyötä.
Kaiken alullepanijaa ei pidä unohtaa. Helena arvostaakin vihantilaisessa kotiseututyössä eniten Museo-Mattia eli Matti Junttilaa.
–Museopuoli kiinnostaa minua erityisesti ja pidän Matti Junttilan keruutyötä isossa arvossa.
Matti Junttilaan, vihantilaisen museo- ja kotiseututyön vahvaan vaikuttajaan ja alullepanijaan voi tutustua yhdistyksen näyttelyssä Ukonkantissa. Näyttelyssä on paljon kuvamateriaalia muun muassa kanttien rakennusvaiheista.
Puheenjohtajan nuija oli varsin kevyt ottaa vastaan, koska isot rakennushankkeet ovat takanapäin.
Kotiseututyö onkin tänä päivänä ennen kaikkea yhdistyksen omaisuuden vaalimista: museomateriaalin tallentamista ja kanttien huolenpitoa.
–Yhdistyksellä menee hyvin. Vuokralaisia riittää ja olemme täysin velattomia. Meillä oli puolisentoista vuotta VR:n työmiehiä vuokralaisina ja vähän huolestutti miten käy kun he lähtevät, mutta kovasti on ollut kanteilla kysyntää, Helena iloitsee.
Yhdistyksen omaisuus on pitkälti kiinni rakennuksissa. Vuokrarahat kuluvat rakennusten ylläpitoon. Kaikkiin kantteihin on laitettu maalämpö, mikä on pienentänyt sähkölaskua. Kunnostettavaa riittää aina: Hietalankantin katto korjataan ensi vuonna ja sen jälkeen maalataan ulkoseinät.
–Onneksi meillä riittää talkoovoimaa ja monen alan osaamista johtokunnassa. Talkoilla pidetään myös joka tiistai kahvilaa auki Saarankantissa.
Juhlapäivän 30.7.: Juhlamessu Vihannin kirkossa kello 10. Seppeleenlasku sankarihaudalle. Klo 11.30 tervehdysten vastaanotto ja ruokailu seurakuntatalolla. Klo 12.30 suojeluskuntalaisten, sotilaspoikien, lottien ja lottatyttöjen laattojen paljastus. Klo 13 kotiseutuyhdistyksen juhla ja juhlan jälkeen kahvitarjoilu. Muistamiset Vihannin kotiseutuyhdistyksen tilille.
Vihannin kotiseutuyhdistyksen juhlapäivänä sunnuntaina 30.7. paljastetaan Vihannin seurakuntatalossa kaksi muistolaattaa: suojeluskuntalaisten ja sotilaspoikien sekä lottien ja lottatyttöjen laatat.
Laattojen paljastustilaisuus on kello 12.30, ruokailun jälkeen.
Laatat sijoitetaan sankarivainajien muistotaulun molemmille puolille.
Vihannin sotaveteraanit panivat laattahankkeen alulle vuosi sitten keväällä.
Vihannissa toimi aktiivinen suojeluskunta ja lottaosastoja oli eri kylillä. Suojeluskunnan poikaosasto toimi koko 30-luvun.