Armas ja Aino Hassinen ostivat 1930-luvulla Unbomilta talon: Kauppakatu 33. Talon oli rakentanut vuonna 1812 nahkuri Lövenmark. Talossa oli toiminut vaatetus- ja ruumisarkkuliike. Muistovärssyjä löytyi ullakolta. Liikepaikka oli paras mahdollinen: vieressä oli apteekki ja vastapäätä rautakauppa.
Herkkuja jouluksi
– Isäni haki Hassisen kaupasta omenia polkupyörällä joulupöytään. Ne taisivat olla varsin harvinaista herkkua jouluna, vaikka olivat talviomenia, muistelee 1950-luvun alussa syntynyt Olavi Piha, jonka isä T.H. Piha ei tuohon aikaan omistanut autoa.
Pihan perheen jouluun kuului aina ja erottamattomasti se, että isä osti jouluksi Budabest-konvehteja. Olavi muistelee, että Hassisella ne myytiin suuresta laatikosta, jossa niitä oli irrallaan. Asiakas sitten sanoi, että kuinka paljon niitä halusi.
– Muistini mukaan meille ostettiin jouluksi yksi tai kaksi paperipussillista Budabesteja, hän kertoo. Muulloin tätä herkkua ei Pihan perheessä ollut tarjolla.
Adinan jouluostokset
”Jouluaaton alku-ilta joskus 1950-luvun ensi vuosina. Esteri Tokola oli juuri sulkemassa kauppaa, kun diakonissa Adina Huhtamäki työnsi jalkansa oven rakoon ja pyysi päästä asioimaan. Hän osti monenlaista jouluun liittyvää tavaraa, lähinnä syötävää, ja ne pakattiin suureen pahvilaatikkoon.
Laatikon Adina sitoi polkupyöränsä tavaratelineeseen ja lähti kulkuneuvolla takapyörä vipattaen polkemaan Pattijärven suuntaan. Sinne hän oli päättänyt vielä jouluaaton viime hetkillä viedä köyhälle suurperheelle joulun aineellista ja henkistä tunnelmaa.” (Martti Suomela: Raahen Joulu v. 2006)
Appelsiineja Tornitalonmäellä
Jaffa-appelsiinit saapuivat Hassisen kaupan hyllyille tammikuussa. Esteri Tokola muistaa kuin eilisen päivän, kun T.H. Piha osti erään kerran Hassiselta ison pussillisen näitä vitamiinipitoisia hedelmiä.
– Voisitteko pakata nämä hyvin, kun minulla ei ole kassia ja olen liikkeellä polkupyörällä, Piha pyysi kohteliaasti. Esteri kääri hedelmät ruskeaan käärepaperiin ja sitoi paketin narulla parhaan taitonsa mukaan. Muovikasseja ei vielä ollut.
Kun Piha tuli seuraavan kerran kauppaan, hän oli erittäin harmistunut ja otti Esterin puhutteluun.
– Rouva teki niin huonon paketin, että se hajosi ja minä jouduin kovassa pakkasessa poimimaan appelsiineja Tornitalonmäellä.
Pienet kaupat olivat kohtaamispaikkoja, joissa aikaa riitti myös raataamiseen. Hassisen kauppa oli Raahen viimeisiä kauppoja, joissa oli tuolit hätäilemättömille asiakkaille. Vuosien mittaan asiakkaiden kanssa syntyi ystävyyssuhde. Kaupan lopettaminen vuonna 1989 oli Esteri Tokolan mielestä hyvin haikeaa.