Keskikesän valo ja kesäinen lämpö alkavat olla takana. Aika on mennyt nopeasti, vastahan oli kesälomien aika ja oltiin keskikesässä. Pimeys ei saavuttanut yön valvojaa. Tosin nopeasti ohi kiitävä hetki oli keskikesän valoisin aika.
Näitä muistellessa voisi tuntua haikealta, mutta katsotaanpa eteenpäin. Mitä meillä on odotettavissamme? Siellä on elämän syvenevä vihreys, maan kypsyminen – hedelmän tuottamisen aika. Ja vielä, mikä syksyn väriloisto, kun luonto valmistautuu talvea varten.
Elämäkin on nopeasti ohi kiitävä aika. Kuinka moni ajattelee, että hetki sittenhän oltiin nuoruuden voimissa ja työn ahkeruuden keskellä - voisi sanoa elämän keskikesässä. Äkkiä elämä on kuitenkin kääntynyt jo loppukesää kohti, missä luonto ei enää anna uuden elämän hentoa vihreyttä.
Meidän ei kuitenkaan tarvitse jäädä haikailemaan keskikesän valoa, vaan saamme katsoa eteenpäin. Kun saamme elämän vuosia, on niiden tarkoituksena se, että me saamme kypsyä hedelmän tuottamista varten. Jonkun kohdalla tuo hedelmä tulee jo varhain näkyviin ja on korjuun aika. Monella elämän hedelmä kypsyy hiljalleen ja matka kääntyy syksyä kohti rauhallisin ja odotetuin askelin. Matkamme saa kuitenkin voimansa keskikesän valon runsaudesta aivan niin kuin pohjoisen luontokin.
Valo ei tule luontoon sen vihreästä kasvusta eikä ihmiselle hänestä itsestään. Valon lähde on ulkopuolella, luonnolle se on auringossa, Jumalan lapselle Kristuksessa, joka sanoi ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” Valossa näkee kulkea eteenpäin. Tässä valossa paljastuu myös kaikki mikä estää matkan tekoa. Synti tulee näkyviin. Meissä oleva pahuus paljastuu ja sen monet rumat hedelmät, vaikka toisin olisi pitänyt olla. Tätäkö hedelmän kantamien oli? Tarvitsemme parantajaa.
Armon valo, Jeesus parantajamme, ei jätä ihmistä synnin pimeyteen, vaan paljastaa anteeksiannon lähteen. Lähde on Kristuksessa. Ja silmämme saa avautua.
Syntisten ystävänä hän on kantanut meidän taakkamme ja syntimme Golgatan uhrivuorelle. Kristus on sovittanut meidän syntimme ja Hän antaa anteeksiannon ihanan lähteen pulputa elämää antavana valtakunnassaan ja sieltä kuuluvan evankeliumin saarnassa. Synnit annetaan anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Kun elämän lähde saa ravita ihmisen sydäntä ja uskoa, on hänen kulkunsa onnellinen aina korjuuseen asti. Silloin kuuluu Jeesukseen uskovalle kutsu ikikesään – taivaan kunniaan.
