Luoja lumen loi. Luoja lumenluojan loi. Luojan luoma lumenluoja, luojan luomaa lunta loi. Ja loi ja loi ja loi.
Vaikka Jumala on asettanut tiellemme haasteita, on synnilläkin niissä osansa.
Usein haasteet näyttävät ulospäin raskailta kantaa: sairaudet, velat ja ihmissuhdesotkut.
Synti taas voi olla päällisin puolin kaunis katsella, keväthankien kaltainen.
Elämän nautinnoista on lyhyt matka elämän taakkaan. Paljon iloa tuova kantohanki on myös kasautuessaan painolasti katolla ja tukkona teillä. Painavan kinoksen alle jääminen tietäisi tuskaista ja hapetonta kuolemaa. Lumivaippa on myös synnin kuva ja ensilumi kuoleman.
Synti on paha ja tärkeä juttu, sillä synnin palkka on kuolema.
Lapsena synnintunnustus oli vaikea asia ymmärtää. Usein istuin penkissä pää painettuna synnintunnustukseen, ymmärtämättä oikein miksi. Mitä ihmettä olen tehnyt taas väärin?
Siunatut ihmisen elo ja kilometrit, on synnintunnustuksestakin tullut minulle iän myötä arvokas ja rakas asia. Synti on elintärkeä, jotta emme ylpisty ja lakkaa roikkumasta Jumalan armossa. Ihmisen onkin siis rakastettava syntiä, jotta oppisi armahtavan Jumalan rakkauden – sanoikohan joku viisas niin aikanaan.
Jos synnin jo tunnistaakin, on armon ja anteeksiannon kanssa toinen juttu. Meistä jokaisen lumimiehen ja -naisen on kolattava hengen pihoillaan lopun elämäänsä syntiä vastaan.
Katumus ja armoon luottaminen ovat uskonlahjan vempaimet jotka eivät kulu käytössä.
Ihaillen katselen kaksivuotiastani joka luonnostaan tuon tuosta tupsauttaa: “anteesti, se oli minun syytä, anteesti, minä tein väärin.” Lapsi on auki taivaaseen, ei ole vielä polanteita sielutiellä eikä röyssyjä hengessä.
Jos syntinsä jättää sopimatta, on se kuin toivoisi täyden vaipan kanssa vaihtamatta parasta. Eihän se lasti sieltä mihinkään katoa. Sopimaton synti polttaa ihmisen sisusta kuin vaipan sisus ihoa.
Sydäntä keventävät vain armon helmeilevät sanat, anteeksi annettu sielu ja puhdas alku. Lumivaippa kannattaakin vaihtaa uuteen ja opetella pieni suuri sana, anteeksi. Tässä Jumalan eläväksi tekevä Henki meitä auttakoon.
Kylmä talvi pois on mennyt, myrskysää on lakannut. Kokoon tulkaa taivaan linnut, suvi-ilmaan puhtaaseen. Lehti puhkeaa jo puihin, valkoruusut aukeilee, on toukomettisten aika laulaa!