Elämäni varrella olen saanut tavata useita sellaisia ihmisiä, jotka kykenevät toistamaan jonkin elokuvan vuorosanoja toinen toisensa perään.
Joskus olen seurannut, kuinka kaksi tällaista ihmistä keskustelee hetken vain jonkin elokuvan vuorosanoin. Silloin tuntee itsensä helposti ulkopuoliseksi, sillä minulla ei ole tällaista lahjaa. Ainakin yksi lause on kuitenkin tarttunut minunkin mieleeni. Se on Rudyard Kiplingin Viidakkokirjassa oleva eräänlainen viidakon tunnussana ”olemme samaa verta sinä ja minä”. Tuossa Kiplingin luomassa fantasia viidakossa tuo lause saattoi pelastaa hengen, jos jokin tuntematon eläin uhkasi.
Mutta samankaltaiselle ajatukselle on rakentunut usean ihmisyhteisön elämä. Oman heimon jäsenet ovat luonnollisesti samaa verta. Puhutaanhan meilläkin verisukulaisista. Mutta vieraiden heimojen kanssa rauhanomainen yhteiselo on päättynyt usein verenvuodatukseen. Jotta sen jälkeen vältyttäisiin molempia heimoja tuhoavalta verikostolta, ovat ihmiset aikojen kuluessa kehittäneet erilaisia tapoja luoda sovinto.
Lähi-idän kulttuureissa sovintoon on päästy maksamalla sovitusmaksu ja tämän jälkeen on uhrattu yhteinen sovintouhri. Jopa heprean kielinen rauhantervehdys shalom on muodostettu maksua tarkoittavasta sanasta. Sillä tervehditään vieraan heimon jäseniä vasta, kun sovinto on tehty.
Meidän on helppoa ajatella, ettei näillä muinaisilla heimojärjestelmillä ole mitään tekemistä meidän nykyhetkemme kanssa. Mutta, jos tarkemmin ajattelemme, millaisia merkityksiä annamme puheissamme verelle tai kuinka ylevästi puhumme uhreista, huomaamme, että hyvin helposti ajattelemme kuten ”vanhoina hyvinä aikoina”.
On kuitenkin olemassa vaihtoehto. Jo profeetta aikoinaan ennusti näin ”Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha”.
Ensimmäisenä jouluyönä enkelit lensivät paimenten yllä toitottaen rauhaa. Ja kun Jeesus kuolemansa jälkeen ilmestyi jälleen opetuslapsille, hänen ensimmäiset sanansa olivat ”rauha teille”.
Koko elämällään hän osoitti olevansa todellinen rauhanruhtinas. Rauhanruhtinas joka tuo rauhan kansojen välille, katkaisee koston kierteen ja on itse viimeinen uhri, jota koskaan voidaan vaatia.
Usein olemme tämän mahdollisuuden jättäneet käyttämättä ja turvautuneet vanhoihin tuttuihin tapoihin. Mutta muistuttakoon joulurauhan julistus meitä siitä, että meille on jo annettu rauha, eikä meidän tarvitse sitä enää verellä maksaa.