Kun Jeesus vietti viimeistä iltaa yhdessä opetuslastensa ja läheistensä kanssa, oli hänellä vielä paljon sanottavaa. Hänen sanoissaan oli erityistä rakkautta. Ilta oli pitkä, kun he kiirastorstaina olivat aterialla. Tämän aterian yhteydessä hän kertoi, mitä pian hänelle oli tapahtuva.
Osia tästä pitkästä puheesta on tallettanut apostoli Johannes evankeliumissaan, luvuissa 14–16. Jeesus puhui Isän kotiin menemisestä. Hän menee valmistamaan sijaa omilleen: ”Menen valmistamaan teille sijaa ja tulen sitten ja noudan teidät luokseni.” Vaikka suru kohtaakin Jeesuksen läheisiä, eivät he kuitenkaan jää toivottomiksi, sillä surun keskelle loistaa iankaikkisen elämän toivo. Mieleen jäi kaikumaan sanat kodista, jota Jeesus on menossa valmistamaan. Viimeisenä iltanaan Jeesus ei siis jättänyt jäähyväisiä, vaan avasi ystävilleen paljon avarammat näköalat. Hän kohotti kuulijoidensa katsetta ajan rajan taakse, ja kehotti uskomaan ja luottamaan. He eivät jää yksin.
Jeesus puhui Puolustajan saapumisesta omiensa luo. Hän lähettää Pyhän Hengen, joka muistuttaa kaikesta, mitä Jeesus on sanonut ja tehnyt ja enemmänkin. Hän on elävänä Henkenä Jumalan lasten sydämissä vakuuttamassa, että he ovat Jumalan omia.
Vielä vanhanakin Johannes tämän muisti. Maanpakoon lähetettynä hän sai muistaa olevansa yksinäisyydessäänkin Jumalan rakkauden kantamana ja edelleen kotimatkalla. Kodin ovet olivat jo lähellä. Niissä tunnoissa hän vielä kirjoitti seurakunnalle kaikesta mitä oli jo nuorena saanut nähdä ja tuntea. Koskaan hänen ei ollut tarvinnut pettyä Vapahtajan johdatukseen ja Jeesukseen. Aina hän on ollut tukena ja turvana. Nytkin elämän iltahetkenä hän tiesi, että Hänen rukouksensa kuullaan. Hän vietti paljon aikaa Jeesuksen kanssa rukoillen niin kuin legenda hänestä kertoo. Polvet olivat parkkiintuneet, kun Johannes oli niin paljon ollut polvillaan. Uskon, että Johannes rukoili seurakuntien puolesta, että ne jaksavat kaikkien aikojen keskellä luottaa ylösnousemuksen voimaan ja siihen, että puolustaja Pyhä Henki on yhä vakuuttamassa Jumalan rakkaudesta ja anteeksiantamuksesta.
Johannes muisti, miten Jeesus kaiken puhuttuaan vielä rukoili. Tässä rukouksessa Jeesus puhui myös meistä. Hän rukoili kristittyjen puolesta ja rukouksessa hän painoi meidätkin Isän sydämelle. Me saamme olla Jumalan rakastamia. Ei hän kysynyt ansiotamme, sillä meidän ansiomme on Jeesuksen täytetty työ ja hän armonsa ja anteeksiantamuksensa. Puolustaja, Pyhä Henki yhä muistuttaa tästä rakkaudesta: ”Synnit ovat anteeksi Jeesuksen nimessä.”