Vuoden alusta lähtien elämässäni on ollut vauhti päällä. Muutamia mainitakseni, on ollut töitä, opiskelua, harjoittelua hallikisoihin ja perheen kanssa touhuamista. Olen aina nauttinut siitä, ettei tarvitse olla toimettomana. Luonteelleni sopii paremmin jatkuva tekeminen, kuin joutenolo.
Reilu kuukausi sitten kaikki tämä touhu ja tekeminen pysähtyivät hetkessä. Liukastuminen jäisellä pihalla hiljensi vauhtini kertaheitolla. Minut vietiin ambulanssilla ensiapuun ja tutkimusten jälkeen pääsin kotiin toipumaan. Jatkuva tekeminen ja meneminen vaihtuivat kuitenkin paikallaanoloon ja vaatteiden päälle saamisessakin tarvitsin aluksi perheenjäsenten apua.
Miksi juuri minä liukastuin kyseisessä kohdassa, josta monet muut selvisivät kaatumatta? Miksi juuri minä, jonka pitäisi pystyä auttamaan muita, tarvitsen muiden apua? Miksi en päässyt kilpailuihin, joita varten olin harjoitellut? Loppuvatko kivut ja kuntoudunko enää koskaan normaali kuntoon? Kuka hoitaa työni, kun olen sairauslomalla? Onko niin, että jos itse ei osaa hiljentää vauhtia, tapahtuu jotain tällaista? Näitä ja paljon muuta on tullut mietittyä viime viikkojen aikana.
Raamatun kohta, joka on viime aikoina noussut useasti mieleeni, on hyvin lohdullinen: ”Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa…” (Room. 8:28). Sana ”kaikki” pitää sisällään elämässämme tapahtuvat hyvät asiat. Saatamme kuitenkin unohtaa, että kyseinen sana pitää sisällän myös ne huonotkin asiat elämässämme. Lisäksi lause sisältää ehdon, ketä tämä lupaus koskee: niitä, jotka rakastavat Jumalaa! Teologi Aimo Nikolaisen mukaan Paavali viitaa tällä jakeella saman luvun jakeeseen 18, joka puhuu ihmisen maanpäällisistä kärsimyksistä, rinnastaen niitä iankaikkiseen elämään Jumalan luona. Vaikeudet maan päällä eivät siis ole mitään sen rinnalla, mikä meitä odottaa taivaassa, jossa vaikeuksille ei ole enää sijaa.
Olen huomannut, että en tarvitsekaan vastauksia kaikkiin miksi-kysymyksiini. Oleellisempaa on tiedostaa, että elämäni on kokonaisuus, johon mahtuu hyviä ja huonoja asioita ja hetkiä. Yhdessä nämä erilaiset hetket ja kokemukset muodostavat kokonaisuuden, joka on minulle parhaaksi.
