Kun aloin nuorena aikuisena tutustua ortodoksiseen kirkkoon, huomiotani kiinnitti se, että joka ikinen jumalanpalvelus koostui suurimmalta osaltaan Jumalalle kannettavasta kiitoksesta ja ylistyksestä.
Kirkon rikkaasta jumalanpalvelusperinteestä löysin sittemmin pienimuotoisen palveluksen, joka on ylistystä kaikkein puhtaimmillaan.
Kysymyksessä on akatistos, rukoushymni, joka on kirjoitettu yksittäiselle pyhälle henkilölle.
Uusimmista akatistoksista yksi rakastetuimmista on Neuvostoliitossa Stalinin vainojen aikaan syntynyt Kiitosakatistos Jumalalle.
Sen sanoma on kuin vasiten kirjoitettu 2000-luvun ihmisille: jo oman hyvinvointimme vuoksi me tarvitsemme elämäämme kiitollisuuden tunnetta paljon nykyistä enemmän. Tämä akatistos herätteleekin meitä lempeästi huomaamaan, mistä kaikesta voimme olla kiitollisia.
Läpi koko rukoushymnin korostuu voimakkaasti luomakunnan kauneus, jossa näkyy Jumalan käden jälki: ’Kuinka hyvä on olla luonasi maan päällä. Siunattu on äiti-maa ja sen ohikiitävä kauneus, joka herättää kaipauksen ikuiseen isänmaahan. Kunnia Sinulle elämän juhlasta; kunnia Sinulle kielojen ja ruusujen tuoksusta; kunnia Sinulle jokaisen hedelmän ja marjan mausta; kunnia Sinulle kun näytit minulle maailmankaikkeuden kauneuden.’
Akatistos kiittää Jumalaa elämän suurista ja pienistä asioista: vastaamme tulevista ihmisistä, omaisten rakkaudesta, ystävien uskollisuudesta, rauhallisen unen suomasta levosta, jopa ’meitä palvelevien eläinten sävyisyydestä’. Myös elämän vastoinkäymisiä on sisällytetty akatistokseen: ’Kunnia Sinulle, joka annat ajan parantaa murheet ja menetykset; kunnia Sinulle, joka olet luvannut meille edesmenneiden jälleennäkemisen; kunnia Sinulle, joka vaikeuksien ja murheiden kautta opetat meitä ymmärtämään kärsimyksiä; kunnia Sinulle, sillä Sinun kanssasi ei mikään tilanne ole toivoton.’ Akatistos ylistää Jumalan suuruutta myös ihmismielen nerokkuudessa ja sen luovassa viisaudessa, joka ilmenee tieteessä ja taiteessa, kiitetäänpä akatistoksessa myös ’työn voimistavasta vaikutuksesta’.
Akatistos huipentuu syvään kiitollisuuteen Jumalan pelastusilmoituksesta: ’Kunnia Sinulle, kun perustit kirkkosi rauhaisaksi satamaksi kärsivään maailmaan; kunnia Sinulle, joka opetit meitä kutsumaan Sinua nimeltä; kunnia Sinulle, joka näytit meille valkeuden; kunnia Sinulle, joka saatat meidät taivaaseen.’