Perä heitteli kun Taunus lipui Fellmannille. Isä rakasti tarjouksia ja ajoi niiden perässä, ennen kaikkea leipä oli lähellä sydäntä. Paljon on muuttunut näistä ajoista: Tenna paloi, Halpa-halli muutti, kalmamarketista tuli Cittari, valkoinen maantielaiva myytiin, veli kasvoi ja iskä kuoli.
Rakkaus leipään jäi.
Kasvoin hiljaisen kristillisyyden kodissa, jossa herätysliikkeiden laineet tuntuivat aavistuksena menneistä sukupolvista. Iltarukoukset luettiin ja lapset ohjattiin seurakunnan toimintaan mukaan, kirkon miehet tavattiin perhejuhlissa ja hyllyssä oli vanhempien musta vihkiraamattu – niin hieno ettei siihen saanut koskea.
Kun lähdin opiskelemaan Helsinkiin, katsoin monet kerrat isää vilkuttamassa asemalaiturilla. Ja kun valmistuin, hän tuli paikalle ja istui piispantalossa, taka-alalla kuin mennyt, Jumalaan luottava kirkkokansa herrain pirtissä.
Jeesus edustaa minulle tällaista rouheaa miestä, ei korkeasti oppinutta arkkipiispaa.
Maan mies tiesi tavallisen ihmisen hädän, kohtasi lempeydellä kätensä rahaan lianneen publikaanin ja ihmisten paheksuman naisen. Tässä työmiehessä, elämänleivässä, on jumalanrakkaus elämänjuurena läsnä.
Usko on syvälle istutettu elämänlanka joka kantaa läpi kaiken. Kiitos isän, äidin ja menneiden polvien. Tämä on minun ruumiini, joka sinun puolestasi on annettu.
Se oli helteinen heinäkuun yö.
Tulin iltajunalla kotiin, kävin lenkillä ja lämmitin kesäyössä saunan. Ei kiirettä mihinkään.
Isä oli aloittanut loman ja lähtenyt mökille. Aikaisin aamulla tuli soitto, isä oli kuollut äkilliseen sairauskohtaukseen.
Alkoi selviäminen yhdessä ja erikseen, hautajaiset, kaaos.
Siskon kanssa haimme tarjouskaupasta arkkuvaatteet, se tuntui oikealta. Uskon että isän on hyvä olla, meille jäi iso ikävä. Kristuksen lähelle pääseminen on leipämiehelle hienointa ikään.
Muistatteko vielä tuon aran aasin?
Iäkäs aasintamma oli kulkenut pitkän matkan Betlehemistä omistajalta toiselle ja päätynyt lopulta Jerusalemiin. Oli pääsiäisjuhlien aika. Aasi mutusteli lempiherkkuaan, kuivia leivänkannikoita ja katseli kun talliin saapui yllättäen väkeä.
Miehet taluttivat tamman nuoren varsan ulos tallista ylös mäelle, kohti miestä jossa lepäsi rauha. “Sinä jatkat tästä yksin”, katseli tamma varsaansa ihaillen.