Viime vuosien aikana olemme kuulleet tarinoita ihmisistä, jotka ovat syystä tai toisesta radikalisoituneet.
Yleensä radikalisoituminen liitetään uskontoon, jossa erityisesti turhautuneita nuoria on pyritty aktivoimaan ja toimimaan radikaalisti uskonnon arvojen ja päämäärien mukaisesti.
Olemme vaimoni kanssa olleet kaksi kertaa muutaman korttelin päässä pommi-iskusta, jotka ovat olleet selvä osoitus joidenkin tahojen radikalisoitumisesta.
Pakistanissa ollessani ihmettelin paikallisten käyttämää termiä ”normaali pommi-isku”, jolla tarkoitettiin iskua, jossa kuoli alle kymmenen ihmistä.
Suomessa ja monissa muissa valtioissa pyritään ennaltaehkäisemään ja estämään tämän kaltaista radikalisoitumista monenlaisin keinoin. Samaan aikaan on tahoja, jotka puolestaan pyrkivät saamaan aikaan radikalisoitumista. Vaikka ennaltaehkäisevän toiminnan kautta saadaan aikaan positiivisia tuloksia, niitä on usein hankala mitata.
Siitä huolimatta on tärkeää, että ennaltaehkäisevää työtä jatketaan ja siihen suunnataan varoja.
Radikalisoituminen on myös paljon muuta, kuin aktivoitumista, joka johtaa pommi-iskun tai itsemurhaiskun tekemiseen tai jonkun järjestön riveissä taistelemiseen.
Poliisiammattikorkeakoulun erikoistutkija Kari Laitinen määrittää radikalisoitumisen seuraavasti: ”Radikalisoituminen tarkoittaa halua pyrkiä kauaskantoisiin muutoksiin yhteiskunnassa”. Eli ihminen voi radikalisoitua ja alkaa toimia aktiivisesti erilaisten aatteiden ja ideologioiden puolesta.
Väkivallan käyttö ei läheskään aina liity millään tavalla radikalisoitumiseen, päinvastoin, monet aatteet ja ideologiat vastustavat väkivallan käyttöä.
Sanalle "radikalisoituminen" on kuitenkin muodostunut selkeä mielleyhtymä vain negatiivisiin asioihin.
Laitisen määritelmän mukaa myös minä olen radikalisoitunut.
Mikäli asiaa tutkittaisiin tarkemmin, tuo radikalisoituminen tapahtui viisitoistavuotiaana, kun tein henkilökohtaisen päätöksen lähteä elämään todeksi radikaalin opettajan, Jeesuksen opetuksia.
Tämä radikalisoituminen ei ole ollut väkivaltaista radikalisoitumista, vaan aktiivista toimintaa ja omasta positiivisesta kokemuksesta kertomista.
Pyrin myös omalla rauhanomaisella tavalla vaikuttamaan ihmisiin ja yhteiskuntaan.
Tätä samaa tekivät jo pari tuhatta vuotta sitten Jeesuksen ensimmäiset opetuslapset.
