Vii­kon­lo­puk­si: Sinulle on saa­pu­nut viesti

Hannu Kuosmanen
Hannu Kuosmanen
Kuva: Vesa Joensuu

Sodan aikaan kotiväki odotteli viestejä rintamalta. Epätietoisuus rintaman tapahtumista kaihersi niin aikuisten, kuin lastenkin mieliä. Varmasti jokainen halusi tietää, kuinka taisteluissa on käynyt ja ennen kaikkea, ollaanko siellä terveenä, haavoittuneena tai enää elossa.

Postin saapuminen rintamalta kotiin oli odotettu hetki. Kirjeen sisältö kertoi tilanteen, joka rintamalla oli ollut kirjeen kirjoitushetkellä.

Rakastunut henkilö odottelee innolla edes lyhyttä tekstiviestiä rakastamaltaan henkilöltä.

Viestin merkkiääni tai värinä puhelimessa saa aikaan nopeaa toimintaa, jolloin tarkastetaan, keneltä viesti oikein tuli.

Rakkaalta tullut viesti saatetaan lukea kovankin kiireen keskellä, kun taas muilta tulleet viestit voivat jäädä odottamaan parempaa hetkeä, jolloin voimme rauhassa lukea ja tarvittaessa myös vastata niihin.

Pidemmän loman jälkeen sähköpostissa saattaa olla hurja määrä lukemattomia viestejä. Peratessamme sähköposteja, pyrimme vastaamaan kiireellisiin yhteydenottoihin ensin ja vasta sen jälkeen keskitymme vähemmän kiireellisiin viesteihin. Pyrin arvioimaan sähköpostien kiireellisyyttä tarkastamalla muun muassa keneltä posti on tullut ja kuinka se on otsikoitu.

Aina silloin tällöin törmään siihen, että vaikka lähetän selkeän kysymyksen sisältävän viestin, en saa siihen minkäänlaista vastausta.

Johtuuko vastaamattomuus välinpitämättömyydestä, haluttomuudesta vastata, huolimattomuudesta, elämän hallinnan heikkoudesta, vai jostakin muusta syystä? Uskon, että henkilö, joka ei vastaa muilta tulleisiin viesteihin, odottaa kuitenkin, että hänen itsensä lähettämään viestin vastataan.

Jumala on kautta aikojen viestinyt ihmisten kanssa. Heprealaiskirje 1:1-2 kertoo: ”Monet kerrat ja monin tavoin Jumala muinoin puhui isillemme profeettojen suulla, mutta näinä viimeisinä aikoina hän on puhunut meille Pojassaan…” Viesti, jonka Jumala haluaa ihmisille välittää, on tiivistettynä Johanneksen evankeliumiin: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän” (Joh. 3:16).

Ei ole kyse roskapostista, joka joutaa välittömästi tietokoneen roskakoriin, vaan mahdollisuudesta, jota meille tarjotaan. Kuinka reagoit tähän viestiin, jossa meille tarjotaan uskon kautta iankaikkista elämää Jumalan yhteydessä?

Kirjoittaja on Raahen Helluntaiseurakunnan pastori
Ilmoita asiavirheestä