Vii­kon­lo­puk­si: Sitten kun vs. nyt kun

-
Kuva: Vesa Joensuu

Kesällä juttelin erään työhönsä täysin kyllästyneen ystäväni kanssa. Hän totesi, että “sitten, kun jään eläkkeelle, upotan työkännykkäni mökkijärven syvimpään kohtaan”.

Ystäväni osalta tuleviin eläkepäiviin kuulosti liittyvän paljon muitakin toiveita ja odotuksia.

Muistan, kuinka itse lapsena ajattelin usein elämääni eteenpäin tällaisella ”sitten kun" -asenteella.

Sitten, kun täytän 18 vuotta, sitten, kun saan ajokortin ja saan oman auton, sitten, kun pääsen töihin, sitten, kun koulu loppuu, sitten, kun menen naimisiin jne.

Näin jälkeenpäin ajateltuna sitä uskoi, että joskus tulevaisuudessa elämässä voi tapahtua hyviä asioita, jotka muuttavat radikaalisti elämääni. Kuulostaako tutulta?

Entäs seuraavat...? Sitten, kun vuosi vaihtuu muutan elämäntapojani ja alan liikkua ja syödä terveellisesti.

Sitten, kun lapset muuttavat pois kotoa, alan panostaa parisuhteeseeni ja aloitan uuden harrastuksen.

Sitten, kun olen vanha, alan miettiä hengellisiä asioita.

Sitten, kun jään eläkkeelle, remontoin talon ja pistän pihan kuntoon.

Sitten, kun taloudellinen tilanteeni kohenee, annan rahaa hyväntekeväisyyteen tai seurakunnalle.

Muistan myös joskus yrittäneeni käydä kauppaa Jumalan kanssa, “sitten, jos saan sitä, tai sitten jos vastaat tähän rukoukseen, niin sitten teen sitä ja tätä”. Kyseinen malli ei koskaan toiminut, sillä Jumalan tapa toimia on toisenlainen. Emmehän voi ihmisinä asettaa ehtoja kaikkivaltiaalle Jumalalle.

Mitä sitten, jos sitä ”sitten kun” tai ”sitten jos” aikaa ei koskaan tulekaan?

Meidän tulisi elää voimakkaasti tässä hetkessä tehden asioita, jotka vaikuttavat tähän hetkeen ja tulevaisuuteemme. Raamatussa, 2. Korinttilaiskirjeessä 6:2 sanotaan seuraavaa: ”Sillä hän sanoo: "Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut". Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä”.

Hengelliset asiat eivät kuulu kategorioihin “sitten kun" tai "sitten jos”. Ne kuuluvat kategoriaan “tässä ja nyt”.

Raamatussa, Saarnaajan kirjassa 12:1 meitä kehotetaan jopa muistamaan Luojaa jo nuoruudessa: ”Ja muista Luojaasi nuoruudessasi, ennen kuin pahat päivät tulevat ja joutuvat ne vuodet, joista olet sanova: "Nämä eivät minua miellytä".

Älä siirtele hengellisten asioiden käsittelyä tuonnemmaksi, vaan käsittele ne nyt! Älä jää odottamaan ”sitten kun” tai ”sitten jos” -hetkeä. Tämä hetki on Jumalan puolelta sopiva, miksei myös meidän?

Ilmoita asiavirheestä