”.. yksi heistä, joka oli lainopettaja, kysyi Jeesukselta pannakseen hänet koetukselle: Opettaja, mikä on lain suurin käsky? Jeesus vastasi: Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat”.
Maastossa suunnistamisessa on vain pari tärkeää periaatetta. Pitää tietää missä on ja minne on menossa. Samalla niin yksinkertaista, muttei aina ollenkaan niin helppoa. Ellei maasto ole tuttu, tarvitaan kartta ja mielellään kompassi. Kun on löytänyt itsensä kartalta voi tietää mihin suuntaan pitää lähteä päästäkseen perille. Usein onkin aivan eri paikassa kuin minne oli kuvitellut kulkeneensa.
Elämässä meidän kannattaisi myös pysähtyä mahdollisimman usein ja etsiä itsemme kartalta. Onko elämän suunta oikea?
Viime keskiviikosta (tuhkakeskiviikko) alkoi kristikunnassa neljänkymmenen päivän mittainen paastonaika. Kuten jumalanpalvelus alkaa ripillä - ihminen tunnustaa syntinsä rukouksessa Jumalalle: Olen rakastanut itseäni enemmän kuin sinua ja lähimmäistäni, voidaan paastonaika nähdä yhtenä pitkänä rippiaikana. Oman elämänsä sijainnin hahmottamisena.
Sen aikana meitä kutsutaan kysymään itseltämme; mihin sydämeni, ajatukseni ja tekoni suuntautuvat? Itseeni vai Jumalaan ja hänen luomaansa lähimmäiseeni? Ja joudumme yhä uudelleen pyytämään kuten publikaani aikanaan Jeesukselta 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen' – olen eksynyt. En ole osannut kulkea sinne minne minun olisi pitänyt kulkea.
Oikean suunnan löydämme rukoillen ja Jumalan sanaa lukien. Tässä sinulle rauhassa ja rukouksessa luettavaksi kolme paastonajan tekstiä. Niitä kannattaa lukea ajatuksella ja rukouksella useampaankin kertaan. Siunattua paastonaikaa!
Sinä, Herra, olet armollinen kaikille
etkä inhoa ainoatakaan niistä,
jotka olet tehnyt.
Sinä katsot ihmisten syntien ohitse,
että he tekisivät parannuksen.
Kun siis Kristus on ruumiissaan kärsinyt, niin olkaa tekin valmiita kärsimään, jotta eläisitte jäljellä olevan maallisen elämänne Jumalan tahdon mukaisesti ettekä ihmisten himoja seuraten.
Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle. Täällä tekevät koi ja ruoste tuhojaan ja varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen. Siellä ei koi eikä ruoste tee tuhojaan eivätkä varkaat murtaudu sisään ja varasta. Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi.